Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveysongelmat ja jaksamisen heikentyminen ovat olleet viime aikoina jälleen otsikoissa. Toisiaan kertaavien artikkeleiden sijaan tarvitsemme konkreettisia tekoja. Keinoja on – löytyykö tahtoa?

SAMOK vaatii, että ensi viikolla pidettävässä budjettiriihessä tehdään päätöksiä, joilla turvataan opiskelijoiden hyvinvointi ja toimeentulo. Tarvitsemme korkeakouluihin kattavat, riittävät tukipalvelut ja sellaisen opintotuen, jolla opiskelijan on mahdollista kattaa opiskelun aikainen toimeentulo.

Korkeakoulujen rahoitus turvattava

Opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa korkeakoulujen henkilöstöllä sekä opiskelijalle suunnatuilla tuki- ja ohjauspalveluilla on keskeinen merkitys. SAMOKin keväällä 2021 teettämässä etäopiskelukyselyssä useat opiskelijat kertoivat saaneensa apua nimenomaan opintopsykologin tai opinto-ohjaajan vastaanotolta. Korkeakoulut ovat kuitenkin joutuneet karsimaan henkilöstöstä ja tukipalveluista menneiden vuosien koulutusleikkausten vuoksi. Lisäksi koronapandemian luoma poikkeustilanne ja pitkään jatkunut etäopiskelu ovat aiheuttaneet tukipalveluiden ruuhkautumisen.

“Tilanne on kestämätön niin opiskelijoille kuin lujille joutuneelle henkilöstölle. Korkeakoulujen rahoitusta lisäämällä olisi mahdollista turvata riittävät tuki- ja ohjauspalvelut. Toimivilla, oikea-aikaisilla tukipalveluilla turvataan opiskelijoiden mahdollisuudet valmistua ja siirtyä hyvinvoivina työelämään”, painottaa SAMOKin puheenjohtaja Oona Löytänen.

Opiskelijoiden psyykkistä oireilua tutkittaessa on todettu, että riskitekijöitä ovat esimerkiksi opintojen sujumattomuus ja heikentynyt opiskelumotivaatio, riittämätön toimeentulo sekä yksinäisyys. Jos opinnot eivät etene toivotusti eikä opiskelija saa apua ajoissa, opinnot hidastuvat ja pahimmillaan keskeytyvät. Panostamalla tukipalveluihin voidaan opiskelijoiden ja koko yhteisön hyvinvoinnin ohella saada myös rahanarvoista etua valmistuneiden opiskelijoiden kautta.

Vaadimme, että korkeakoulujen rahoitusta lisätään tukipalveluihin panostamista varten. Se on ainoa keino varmistaa, että jokaisessa korkeakoulussa on opiskelijamäärään nähden tarpeeksi opinto-ohjaajia, opintopsykologeja sekä erityisopettajia. Lisäksi opetushenkilöstöä tulee olla riittävästi, jotta heillä on aikaa myös opiskelijan aidolle kohtaamiselle ja tukemiselle.

Emme jää odottamaan ihmeitä vaan konkreettisia toimia opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen!

Lisätietoja:
Oona Löytänen, puheenjohtaja
Hannele Kirveskoski, hyvinvointipolitiikan asiantuntija
Antti Hallia, työelämäpolitiikan asiantuntija