Yhteenveto

SAMOK vastustaa hakijamaksun käyttöönottamista. Hakijamaksun kerääminen eriarvoistaa hakijoita ja vaarantaa Suomen kansainvälistymisen. Hakijamaksun suuruus ja siitä kertyvät tuotot on laskettu summittaisesti. Hallituksen esityksestä puuttuu uskottava arvio siitä, kuinka paljon hakijamaksun käyttöönotto vähentää EU-ETA-alueen ulkopuolella suoritetulla tutkinnolla hakevien määrää. Lisäksi hakijamaksuilla murennettaisiin suomalaisen korkeakoulujärjestelmän arvopohjaa, joka perustuu yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoamiselle kaikille hakijoille sosiaalisesta taustasta riippumatta.

Hakijamaksut karsivat hakijoita väärällä perusteella

Hakijamaksut kohtelevat vähävaraisia epätasa-arvoisesti. Hakijoiden ennakoidaan putoavan noin 20 000 hakijasta noin 12 – 15 000 hakijaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maksut muodostavat yhden valintaperusteen lisää, joka karsii hakijoita maksukyvykkyyteen perustuen, suosien hakijoita ylemmistä sosiaalisista luokista. Täten Suomi menettää mahdollisuuden tarjota koulutuspaikkaa taitaville sekä kyvykkäille hakijoille, hyödyntäen hakijoiden lähtömaan maksamaa pohjakoulutusta sekä heidän korkeaa motivaatiotaan kouluttautua.

Hallituksen esityksessä arvioidaan, että hakijamaksusta kertyy vuodessa 800 000 € tuotot. Toisin sanoen hakijamaksun maksavia hakijoita arvioidaan olevan 8000. Hallituksen esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi mihin kyseinen arvio perustuu. Tosiasiassa missään ei ole koottua tilastotietoa siitä kuinka suuri osa hakijoista hakee EU-ETA-alueen ulkopuolisella tutkinnolla, joten arvion hakijamäärästä täytyy olla varsin summittainen.

Negatiivinen vaikutus kansainvälistymiselle

Esityksessä todetaan, että “ulkomaalaisten hakijoiden määrän vähenemisellä voi olla kielteisiä vaikutuksia joidenkin suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymiselle”. On hyvin todennäköistä, että pienemmissä kaupungeissa sijaitsevat korkeakoulut kärsisivät hakijamäärien vähenemisestä eniten. Tämä vastaavasti vaikuttaa yhteiskunnan moninaisuuteen Suomessa, sekä polarisoi korkeakoulujen yhteisöä että kansainvälisten opiskelijoiden joukkoa. Korkeakouluyhteisön kansainvälistymisen myötä saadut hyödyt ovat ehdottomia Suomen kaltaisen maan moninaisuuden sekä kilpailukyvyn ylläpitämisen kannalta.

Samanaikaisesti nykyisen taloudellisen tilanteen edellyttämänä, sekä Valtioneuvoston vuonna 2013 hyväksymän Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategian mukaisten linjausten mukaisesti Suomeen tarvitaan nuoria, työmarkkinoiden käytettävissä olevia maahanmuuttajia täydentämään suomalaista työvoiman vajetta. Hakijamaksujen käyttöönotto vaikuttaisi käänteisesti nykyisiin tavoitteisiin.

Maksun suuruus

Suunniteltu hakijamaksu olisi huomattavasti suurempi kuin useissa muissa Suomelle vertailukelpoisissa maissa, mikä asettaisi Suomen epäedulliseen asemaan hakijarekrytoinnissa. Hallituksen esityksessä sanotaan painokkaasti, että maksun suuruus pohjautuu maksuperustelain mukaisesti todellisiin kustannuksiin. Tosiasiassa tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä hakijamaksun suuruuden tulisi tällöin vaihdella vuodesta toiseen, varsinkin kun järjestelmän kehittämisen jälkeen kustannukset hallituksen esityksen mukaan pienenevät paljon. Tämä ei ilmiselvästi ole suunnitelmissa.

On epäselvää miten hakijamaksun tuotot kattavat syntyviä kuluja korkeakouluissa. Vaikuttaa siltä, että ei mitenkään, sillä tuotot menisivät keskitetyn järjestelmän ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Ristiriitaista esityksessä on se, että toisaalta hakumaksuilla uumoillaan tuloja, joilla voitaisiin kattaa mm. tietojärjestelmien ylläpito – sekä kehittämiskustannuksia, mutta samanaikaisesti sanotaan, että pienentyvät hakijamäärät voidaan kompensoida uudistamalla rekrytointia. Tämä kuitenkin vaatii rahallista panostusta, etenkin korkeakouluilta.

Vaihtoehto

Todistusten tarkistamiseen liittyvät ongelmat johtuvat pitkälti korkeakoulujen omista päätöksistä. Opiskelijavalintaperusteiden ja valintajärjestelmän hakulomakkeen kehittämisellä päästäisiin samoihin tuloksiin ilman hyvien hakijoiden tarpeetonta syrjimistä ja kansainvälisten osaajien menettämistä.

Hallituksen esityksen mukaan hakijamaksun keräämisestä kertyneet varat käytettäisiin todistusten tarkistamiseen liittyviin keskitettyihin palveluihin, joita parhaillaan luodaan. Maksun kerääminen ei ole välttämätöntä keskitettyjen palveluiden luomiseksi. Muun muassa University Admissions Finland on tehokas hakemusten käsittelyssä ja sen toiminnan laajentaminen palvelemaan kaikkia korkeakouluja olisi todennäköisesti parempi vaihtoehto täysin uuden järjestelmän luomisen sijaan.

Lisätietoja:
asiantuntija Veli-Matti Taskila, 050 389 1013, [email protected]
asiantuntija Taina Moisander, 050 389 1012, [email protected]