Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry  ja Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry lausuvat ympäristöministeriön luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. SAMOK ja SYL haluavat tuoda esiin näkemyksiään koskien lakiluonnosta seuraavasti:

Yhteenveto lausunnosta:

• SAMOK ja SYL ovat pettyneitä ja huolissaan esityksestä poistaa opiskelijaasuntokohteiden oikeus erityisryhmien investointiavustukseen. Esitys vaikuttaisi suoraan sekä opiskelijoiden asuntotilanteeseen että opiskelija-asuntojen vuokriin.
• Merkittävin syy tukea opiskelija-asumista investointiavustuksin on oman pääoman avustus, jonka osalta investointiavustuksen poistamisen vaikutuksia ei ole lainkaan arvioitu. Kyseessä on selkeä puute lainvalmistelussa, kun merkittävimmän muutoksen osalta vaikutusten arviointi on jätetty kokonaan tekemättä.
• Opiskelija-asuntojen uudistuotanto vaatii pitkäjänteistä tukipolitiikkaa, eikä suhdanneluonteisilla tuilla voida kompensoida erityisryhmien investointiavustusta.
• SAMOK ja SYL edellyttävät, että opiskelijoiden asema erityisryhmänä säilytetään ja että laissa mainitaan vastakin erityisryhmänä opiskelijat. Opiskelijat itsessään ovat sellainen ryhmä, että sen asuminen tarvitsee tukea, sillä opiskelijoiden tulot ovat poikkeuksellisen alhaiset ja asumistilanne heikko.
• Kokonaisuuden kannalta on järkevää tukea opiskelija-asuntojen rakentamista. Kohtuuhintainen asunto helpottaa sitä, että opiskelijalla on mahdollisuus keskittyä opintoihin. Samalla voidaan vähentää kilpailua yleisillä vuokramarkkinoilla.
• Opiskelijoiden asumistilanteen heikentäminen on tulevaisuuden kannalta kestämätöntä politiikkaa.

SAMOK ja SYL ovat pettyneitä ja huolissaan ympäristöministeriön luonnoksesta hallituksen esityksestä laiksi, joka poistaisi opiskelija-, nuoriso- ja senioriasuntokohteiden oikeuden investointiavustukseen ja näiden ryhmien aseman erityisryhmänä. Tämä olisi suora heikennys opiskelijoiden asumistilanteeseen. Tälläkin hetkellä vain noin neljännes opiskelijoista asuu opiskelija-asunnossa ja määrä on kaiken lisäksi ollut hienoisessa laskussa (Kela, Asumistukitilasto 2013). Mikäli opiskelija-asuntokohteiden avustukset poistettaisiin, olisi opiskelijoilla yhä vähemmän mahdollisuuksia asua heille erityisesti suunnatuissa asunnoissa.

Investointiavustuslain (1281/2004 ja HE 170/2004) alkuperäisenä tarkoituksena on ollut auttaa olosuhteiden (esimerkiksi opiskelijat) tai henkilökohtaisen ominaisuuden (esimerkiksi kehitysvammaiset) perusteella erityisryhmään kuuluvien asumisoloja ei ainoastaan kompensoida erityisten tila- ja varusteluratkaisujen kustannuksia. Lakiin sisällytettiin aiemmat opiskelijaasunnoille sekä asunnottomien ja pakolaisten asuttamiseen myönnetyt omapääoma-avustukset. Näillä avustuksilla autettiin voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, joilla ei ollut kertynyt pääomia, kustantamaan lainan pääoman osuuden. Lakiluonnos on siis selkeä heikennys investointiavustuslain alkuperäiseen ajatukseen ja sillä rajataan moni avun tarpeessa oleva tuen ulkopuolelle.

Ilman pääoma-avustusta tai vastaavaa näiden yleishyödyllisten toimijoiden rakennustoiminta vaarantuu. Omapääoma-avustuksen poistuminen vaarantaisi opiskelija-asuntoyhteisöjen uudistuotannon, koska yhteisöjen olisi pakko hakea merkittävä osa omarahoitusosuudesta markkinaehtoisena lainana. Opiskelija-asuntoyhteisöiden kiinteistökohteet ovat pääosin kiinnitetty niiden rakentamista varten otettujen korkotukilainojen vakuuksina, eivätkä rahoituslaitokset hyväksy tuettua ja siten rajoituksien piirissä olevia asuntokohteita täydestä arvosta vakuudeksi. Yhteisöillä ei siis ole vakuuksia, joita ne voisivat käyttää uusiin investointeihin. Näin ollen SYL ja SAMOK toteavat, että tila- ja varusteratkaisut eivät ole keskeisin syy kohdella opiskelijoita erityisryhmänä sekä tukea opiskelija-asumista. Merkittävin syy tukea opiskelija-asumista investointiavustuksin on oman pääoman avustus, jonka osalta investointiavustuksen poistamisen vaikutuksia ei ole lainkaan arvioitu. Kyseessä on selkeä puute lainvalmistelussa, kun merkittävimmän muutoksen osalta vaikutusten arviointi on jätetty kokonaan tekemättä.

Ympäristöministeriön opiskelija-asumisselvityksen (2012) mukaan: “Uustuotantoa tulisi lisätä niin, että vuosina 2013–2017 aloitettaisiin noin 1000 asuntoa (n. 1700 asuntopaikkaa) vuosittain. Tuotantotarpeesta noin puolet tulisi suunnata metropolialueelle (Helsinki–Espoo–Vantaa). Toinen puoli jakaantuisi Joensuuhun, Jyväskylään, Ouluun, Tampereelle ja Turkuun. Muille paikkakunnille rakennettaisiin yksittäiskohteita. Tämä merkitsisi tuotantomäärien kaksinkertaistamista viime vuosiin verrattuna.” Tähän lukemaan ei ole kuitenkaan päästy. Investointiavustuksen poisto kasvattaa opiskelija-asuntotuotannon riskejä, jolloin uudistuotanto vähenee entisestään.

Opiskelija-asuntokohteet saisivat vastaisuudessa vain korkotukilainaa ja muita normaalin vuokraasuntotuotannon lisäämiseksi mahdollisesti myönnettäviä erityistukia. Pelkkä korkotukilaina ei tue riittävästi opiskelija-asuntojen rakentamista. Nykyisen ja tulevan matalan korkotason aikana korkotuesta ei realisoidu tueksi kuin ainoastaan valtiontakaus. Pelkkä valtiontakaus ei riitä takaamaan opiskelijan lompakolle sopivaa tuotantoa. Opiskelija-asuntojen rakentaminen tarvitsee molempia: korkotukilainaa ja investointiavustusta.

Lyhytaikaiset, aluekohtaiset ja suhdanneluonteiset erityistuet (esimerkiksi pääkaupunkiseudun käynnistämisavustus) eivät ole toimiva muoto tukea vakaata ja pitkälle tulevaisuuteen suuntaavaa työtä opiskelijoiden tukalan asumistilanteen parantamiseksi. Aikajänne suunnittelun aloittamisesta rakennuksen valmistumiseen kestää vuosia, joten tilapäisillä erityisavustuksilla voidaan tukea ainoastaan jo vireillä olevia rakennushankkeita, tai toimijoita, joilla on merkittävä kaavoitettu tonttivaranto. Opiskelija-asuntoyhteisöillä ei ole tonttivarantoja, eikä ole yhteiskunnan kannalta mielekästä, että yhteisöt panttaisivat rakennettavia tontteja riittävien tukien toivossa. Käynnistämissavustuksia on tähän mennessä myönnetty ainoastaan pääkaupunkiseudulle. Uusia opiskelija-asuntoja tarvitaan lähes kaikilla korkeakoulupaikkakunnilla. Opiskelija-asumisen tukeminen käynnistämisavustuksella asettaisi opiskelijat pääkaupunkiseudun ulkopuolella heikompaan asemaan. Opiskelija-asuntojen uudistuotanto vaatii pitkäjänteistä tukipolitiikkaa, eikä suhdanneluonteisilla tuilla voida kompensoida erityisryhmien investointiavustusta.

Lakiluonnoksen perusteluissa viitataan edelleen asumiskustannusten kohtuullisuuteen, kuitenkin itse lakiluonnoksessa pienituloisuus poistetaan erityisryhmien investointiavustuksia saavien ryhmien kriteereistä. Opiskelijat itsessään ovat sellainen ryhmä, että sen asuminen tarvitsee tukea, sillä opiskelijoiden tulot ovat poikkeuksellisen alhaiset. Yksin asuvien opiskelijoiden mediaanitulot sisältäen opiskelijan kaikki tulot eli sekä opintotuen että työtulot ja esimerkiksi avustukset vanhemmilta ovat noin 800 euroa kuukaudessa. Suurin yksittäinen opiskelijoiden menoerä ovat asumiskulut. Opiskelijoiden kuukausittaisten asumismenojen keskiarvo on 511,68€, mikä on reilusti yli puolet keskimääräisistä tuloista. Euroopan laajuisesti tarkasteltuna suomalaisten opiskelijoiden tuloista menee verrattain suuri osa asumiseen: Vain Ranskassa asumisen kuluihin kuluu opiskelijalla suhteessa enemmän rahaa kuin Suomessa (Eurostudent V 2012‐2015).

Opiskelijat eivät myöskään voi vapaasti valita asuinpaikkaansa vaan oppilaitosten sijainnit ja oppiainekokonaisuudet kussakin korkeakoulussa määrittävät opiskelijoiden asumisvalintaa. Jo nykyisellään opiskelijoiden kohtuullinen toimeentulo edellyttää opintojen ja työssäkäynnin yhdistämistä. Lakiluonnos pidentäisi myös todennäköisesti opiskeluaikoja, sillä toimeentulon järjestäminen on merkittävin opintoja hidastava tekijä (OKM, Opiskelijatutkimus 2014). Opiskelijat eroavat roolinsa, toimeentulonsa rakentumisen sekä vähävaraisuutensa vuoksi muista ihmisryhmistä. Tämä muodostaa jo yksin perusteen tukea opiskelija-asuntojen rakentamista.

Opiskelijoista valtaosa, yli 60 %, asuu vapailta markkinoilta vuokratussa asunnossa tai omistusasunnossa (OKM, opiskelijatutkimukset 2010 ja 2014). Opiskelijoiden asunnontarve keskittyy väistämättä suuriin kasvukeskuksiin, joissa oppilaitokset sijaitsevat. Mitä vähemmän opiskelija-asuntoja on tarjolla, sitä enemmän opiskelijat joutuvat kilpailemaan muiden halukkaiden kanssa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Tämä on tilanne, jossa kaikki häviävät:

• Joko opiskelijat jäävät vaille kotia, mikäli asunnot menevät muille halukkaille. Tämä hankaloittaa opintojen suorittamista ja sotii valtakunnallisia koulutustavoitteita vastaan.
• Tai opiskelijat saavat asunnon vapailta markkinoilta, mikä heikentää muiden matalatuloisten mahdollisuutta muuttaa kasvukeskuksiin, mikä taas on huono kyseisille alueille: jo nyt olemme tilanteessa, jossa vaikkapa lastentarhanopettajalla ei kohta ole varaa asua Helsingissä.
• Jos opiskelija saa vuokra-asunnon vapailta markkinoilta, vuokra on todennäköisesti niin suuri, että se syö merkittävän osan opiskelijan tuloista ja pahimmillaan pakottaa opiskelijan lisäämään työssäkäyntiään opiskelun kustannuksella.
• Vaikka hallitusohjelmassa, on oikeansuuntainen linja alentaa rakentamisen kustannuksia esimerkiksi kaavamääräysten ja väestönsuojien osalta, mutta opiskelijat ja muut erityisryhmät ovat edelleen heikoimmassa asemassa vuokrien määräytyessä kysynnän mukaan vaikka rakennuskustannukset laskisivatkin.

On kokonaisuuden kannalta järkevää tukea opiskelija-asuntojen rakentamista. Kohtuuhintainen asunto helpottaa sitä, että opiskelijalla on mahdollisuus keskittyä opintoihin. Samalla voidaan vähentää kilpailua yleisillä vuokramarkkinoilla.

Vuonna 2014 opiskelija-asunnoille myönnettiin avustusta 13 miljoonaa euroa, jolla rakennetaan tai peruskorjataan 1997 asuntoa. Uudistuotannon osuus on 822 asuntoa. Kokonaisuudessaan erityisryhmille myönnettiin investointiavustuksia 116 miljoonaa euroa, jolla tuotetaan tai peruskorjataan noin 4300 asuntoa. Opiskelija-asunnoille myönnetään vain pieni osa investointiavustuksesta, ja opiskelijat on jo rajattu korkeiden tukien ulkopuolelle, mutta sillä autetaan merkittävästi ison ryhmän asumisoloja. Nykymuotoisella opiskelijaasuntorakentamisella on positiivinen vaikutus rakennusalan työllisyyteen. Avustusten käytön tehostuminen on siis kyseenalaista, sillä nykyisellä opiskelija-asuntojen tuotannolla saadaan pienellä panostuksella tehokkaasti tuettuja asuntoja merkittävälle joukolle.

SAMOK ja SYL pitävät välttämättömänä, että erityisryhmien määritelmää ei muuteta lainsäädännössä. Opiskelijoiden asumistilanne ei kestä sitä, että investointiavustus poistuu. Ymmärrämme paineen, joka väestön ikääntymisestä syntyy erityisryhmien asuntojen lisäämiseksi. Oikea ratkaisu tähän ei kuitenkaan ole se, että vähävaraiset ja tukea tarvitsevat ihmisryhmät laitetaan toisiaan vastaan. Mikäli halutaan panostaa erityisesti pitkäaikaisasunnottomiin, muistisairaisiin vanhuksiin, kehitysvammaisiin ja mielenterveyskuntoutujiin, sitä ei tule tehdä opiskelijoiden, nuorten ja vanhusten kustannuksella vaan korottamalla avustusvaltuutta.

Kaikkinensa SAMOK ja SYL ovat sitä mieltä, että kohtuuhintaisen asuntojen rakentaminen edellyttää tuotantotukia. Tämä on paras tapa varmistaa se, että lähtövuokrat eivät nouse liikaa, kun kaikkia rakentamisen kustannuksia ei ole tarpeen kattaa vuokrilla. Tuotantotukia tarvitaan ja erityisryhmät tarvitsevat erityisiä tuotantotukia.

Suomella on korkeat tavoitteet väestön koulutustasosta ja siitä, että Suomesta saadaan maailman osaavin kansa, minkä toteutuminen edellyttää vastaisuudessakin suurta opiskelijajoukkoa. Koulutuksella on keskeinen rooli Suomen tulevaisuuden rakentumisessa. Opiskelijoiden asumistilanteen heikentäminen on siis tulevaisuuden kannalta täysin kestämätöntä politiikkaa.

Lisätietoja: 

SAMOKin asiantuntija Antti Hallia, 050 389 1011, [email protected]
SYL:n sosiaalipoliittinen sihteeri Turkka Sinisalo, 041 515 2227, [email protected]