Antti Hallia: Pohdintaa valtiovarainministeriön työllisyyspaketista

 Kategoria Blogi

Antti HalliaValtiovarainministeriön virkamiestyönä laatima työllisyyspaketti julkaistiin 14.8.2020. Ristiriitaisen vastaanoton saaneessa paketissa esitetään toimia, joilla työllistettäisiin 60 000 ihmistä julkisen talouden vahvistamiseksi. Ministeriön virkamiehet esittävät mm. eläkeputken poistamista, vuorotteluvapaasta luopumista ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastamista sekä sen ehtojen kiristämistä.  Lisäksi tarjottiin kiristyksiä aikuiskoulutustukeen, omaehtoiseen opiskeluoikeuteen työttömyysetuudella ja opintotukeen.

Työllisyyspaketti ehkä ansaitsee hieman lähempää tarkastelua, vaikka sitä onkin jo riepoteltu monelta taholta. Ensinnäkin voi todeta, että ehdotukset lähtevät vahvasti ajatuksesta työvoiman tarjonnan lisäämisestä. Kansantaloustieteen luennoilta muistan, että makrotalousteorian mukaan vain ja ainoastaan työn tarjonnan lisääminen johtaa pidemmällä aikavälillä talouskasvun nopeutumiseen, eikä kysyntätekijöillä ole lopulta merkitystä työllisyyden ja työttömyyden kehityksen kannalta. Jos lähdetään siitä, että makrotalousteoria on oikeassa, on ehkä aiheellista miettiä ajoitusta. Onko esitettyjen toimien ehdottaminen hetkeen, jolloin ollaan tilanteessa, jossa työvoiman tarjonta on lisääntynyt suorastaan räjähdysmäisesti, harkittu? Toisaalta voidaan myös pohtia, ovatko ehdotukset ristiriitaisia muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden kanssa.

Ikääntyneiden työvoimaan kuuluvien osalta esityksessä ehdotetaan ns. eläkeputkesta luopumista. Aika ilmeistä kuitenkin on, että syyt tämän väestönosan muita heikompaan työmarkkinatilanteeseen ovat mm. asenteet rekrytoinnissa ja tietyt lainsäädännöstä johtuvat rakenteelliset riskit. Jos eläkeputkesta luovutaan, ikääntyneet työttömät siirtyvät ansiosidonnaisen päätyttyä työmarkkinatuelle, mikäli eivät työllisty. Tällöin heidän tulotasonsa laskee merkittävästi. Tämän lisäksi esitetyssä uudistuksessa kyse on myös eläkeleikkurista, sillä esityksen mukaan eläkkeeseen tulisi tehdä ns. varhennusvähennys, jonka suuruus riippuu työttömyyden pituudesta. Jos joutuu työttömäksi ennen eläkeikää, menettää osan koko oman työhistoriansa aikana omalla työllään kartutetusta eläkkeestä. Väestöryhmä, jota uudistus lähivuosina koskisi, on niitä ikäluokkia, jotka hävisivät molemmissa edellisissä eläkeuudistuksissa. Mielenkiintoista onkin, miten tämä vaikuttaisi seuraavaan eläkejärjestelmäuudistukseen; siirrytäänkö sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta entistä vahvemmin ikäluokkien osaoptimointiin ja pyritään maksamaan lasku nuoremmilla ikäluokilla?

Hämmästyttävintä työllisyyspaketin esitetyissä toimenpiteissä oli, että oppimista ja erilaisia siihen liittyviä etuuksia haluttiin muokata rajusti, vaikka koko esityksen vaikutuksista sen osuus jäi alle kymmenen prosentin.

Työllisyyspaketti esittää työttömyysturvaan muutosta porrastamalla työssäoloehtoa tai uudistamalla järjestelmää samanlaiseksi kuin sairaus- tai vanhempainpäivärahajärjestelmissä, jolloin lyhyempi työssäolo johtaisi matalampaan etuustasoon. Työssäoloehtoa porrastettaisiin niin, että töissä olleiden työttömyysturvan kesto olisi nykyistä lyhyempi, mutta vähintään 28 kuukautta töissä olleille ei muutosta. Nykylainsäädännön mukaan 26 kalenteriviikon työssä ololla 28 kuukauden aikana syntyy oikeus noin 14 kuukauden ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan. Lisäksi esitetään, että työttömyysturva ei kartuttaisi jatkossa eläkeoikeutta ja vuorotteluvapaasta luovuttaisiin kokonaisuudessaan. Kyseiset toimenpiteet varmastikin lisäävät työvoiman tarjontaa. Samalla ne kuitenkin vaikeuttavat huomattavasti vaikeammin työllistyvien taloudellista asemaa. Työmarkkinajärjestöillä on asiasta hyvinkin vahvoja mielipiteitä, mutta varmaa on ainakin se, että vaateet irtisanomissuojan vahvistamisesta kiihtyisivät. On tietysti vaikea arvioida, olisiko työvoiman tarjonnan kasvun vaikutus suurempi kuin työvoiman kysyntää vähentävä irtisanomissuojan vaikeuttaminen. Vaikeammin työllistettävien asemaa kyseinen kombo tuskin ainakaan parantaisi.

Esitettyjen työllisyysturvamuutosten tueksi ehdotetaan työllisyys- ja yrityspalvelujen parantamista ja työkyvyn tukemista työuran aikana. Jälkimmäisessä on yhtenä toimenpiteenä työnantajien taloudellisen vastuun kiristäminen työkyvyttömyydestä. Jo nyt tämä vastuu on yksi este ikääntyneiden rekrytoinnissa. On vaikea nähdä, miten ikäsyrjintää pystyttäisiin kiristysten myötä välttämään, vaikka siitä esityksessä mainitaankin. Muutoin esitetyt toimenpiteet ovat ainakin oikean suuntaisia.

Hämmästyttävintä työllisyyspaketin esitetyissä toimenpiteissä oli, että oppimista ja erilaisia siihen liittyviä etuuksia haluttiin muokata rajusti, vaikka koko esityksen vaikutuksista sen osuus jäi alle kymmenen prosentin. Hieman myös hämmensi se, että säädöspohjaa ei selkeästikään oltu aivan ymmärretty, eikä tehtyjä vaikuttavuusarviointeja oltu huomioitu.

Esityksessä aikuiskoulutustukea halutaan uudistetaan tavalla, joka varmistaa sen kohdentumisen nykyistä tarkoituksenmukaisemmin, esimerkiksi siirtymällä lainapainotteiseen tukeen. Valtiovarainministeriön mukaan tuen vaikuttavuus on heikko työllisyysvaikutuksen näkökulmasta, ja jos uskottavaa ratkaisua nykyiseen heikkoon kohdentumiseen ei löydetä, aikuiskoulutustuki lakkautetaan kokonaan. Aikuiskoulutustuki ei jatkossa myöskään kartuttaisi eläkeoikeutta. 

On aivan totta, että aikuiskoulutustuen käyttö kohdentuu epätarkoituksenmukaisesti: tukea käyttävät eniten korkeasti koulutetut julkisella sektorilla työskentelevät naiset, kun täydennyskoulutusta eniten tarvitsivat yksityissektorilla työskentelevät matalasti koulutetut miehet. Esityksen mukainen siirtyminen lainapainotteiseen tukeen ei millään tavalla ainakaan ratkaise tätä ongelmaa, pikemminkin päinvastoin. Esitys on myös vahvasti ristiriidassa jatkuvan oppimisen tavoitteiden kanssa eikä siinä ole millään tavalla huomioitu aikuiskoulutustukeen tehtyjä muutoksia, jotka astuivat voimaan 1.8.2020. Lakimuutos kannustaa osa-aikaiseen opiskeluun päätoimisen sijaan. Sen uskotaan kohdentavan tukea nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Ehkä kannattaisi odottaa vaikutusarviota lakimuutoksesta.

Omaehtoista opiskelua työttömyystuella halutaan rajata. Tällä hetkellä työttömällä on mahdollisuus enintään 24 kuukauden mittaisten opintojen suorittamisen työvoimapoliittisin perustein, ja lisäksi opintoja voi suorittaa omalla ilmoituksella enintään kuusi kuukautta. Ajatuksena on, että harkitut tukipäätökset edistäisivät nykyistä paremmin opiskelulupien saajien työllistymistä. Valtiovarainministeriön esitys ei millään tavalla huomioi työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusta työttömyysetuudella tapahtuvan omaehtoisen opiskelun toimivuudessa, jonka mukaan omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella kohdistuu työllisyyden edistämisen näkökulmasta toivotulla tavalla. 

Opintotuen tulorajojen nostaminen on tietysti työssäkäyville opiskelijoille positiivinen asia, sillä tulorajat ovat jääneet pahasti jälkeen. Sen sijaan opintotuen opintopistevaatimusten jatkuva kiristäminen tuskin enää tuo ainakaan merkittävää opintojen edistymistä tullessaan.

Entä sitten opintotuki, jota on leikattu viime vuosina merkittävästi ja jonka ehtoja on kiristetty useaan otteeseen  viimeisen kymmenen vuoden aikana? Työllisyyspaketissa esitetään, että opiskelujen aikaista työntekoa tuetaan korottamalla opintotuen tulorajoja. Opintojen hidastumisen ehkäisemiseksi tukikuukausittaista opintopistevaatimusta kiristetään ja opintolainahyvityksen määräaikaa lyhennetään. 

Opintotuen tulorajojen nostaminen on tietysti työssäkäyville opiskelijoille positiivinen asia, sillä tulorajat ovat jääneet pahasti jälkeen. Sen sijaan opintotuen opintopistevaatimusten jatkuva kiristäminen tuskin enää tuo ainakaan merkittävää opintojen edistymistä tullessaan, ja voidaan myös pohtia, kohdistuuko kyseinen toimi työssäkäyviin opiskelijoihin. Jos halutaan nimenomaan lisätä työvoiman tarjontaa, niin se tavoite kyllä täyttyy. Ilmeisesti kuitenkin opinnoissa etenemisen kustannuksella. Opintotuen käyttöaste on tällä hetkellä noin 60 %. Mikäli tuen ehtoja edelleen kiristetään, vaarana on opintotuen korvaaminen kokonaan ansiotyöllä. Näin ollen myös opintotuen ohjausvaikutus heikkenee ja voikin olla syytä pohtia, onko nykyjärjestelmä tulossa tiensä päähän. Opintolainahyvityksen ehtojen kiristämisellä on ilmeisesti samansuuntaisia vaikutuksia: saajajoukon rajautuessa opintolainan houkuttelevuus vähenee. Esitettyjen toimenpiteiden muista vaikutuksista voi lukea esimerkiksi SAMOKin kannanotosta valiovarainministeriön työttömyyspakettiin.

Kokonaisuutena voisi todeta, että esitetyillä toimenpiteillä työvoiman tarjonta lisääntyy. Työvoiman kysynnän osalta kysymyksiä herättävät ainakin mahdolliset rakenteelliset palkkauksen esteiden uudet vaikutukset. Ikääntyneiden työntekijöiden työmarkkinakelpoisuuden parantaminen vaatii runsaasti lisätoimia. Opiskelijoihin kohdennetut toimenpiteet ovat ristiriitaisia valmistumistavotteiden kanssa ja muutoinkin uudistuksilla olisi ilmeisesti runsaasti ei-toivottuja sosiaalisia vaikutuksia. Kansallisen kilpailukyvyn vaatimien jatkuvan oppimisen tavoitteiden kannalta toimenpiteillä on runsaasti ei toivottuja päinvastaisia vaikutuksia. Onkin aika vaikea nähdä, että esitetyt toimenpiteen ainakaan tässä muodossa tulisivat toteutumaan.

Antti Hallia
työelämäpolitiikan asiantuntija
antti.hallia@samok.fi
+358503891011

Instagram: @samok_fin

Twitter: @SAMOK_FIN

Facebook: samok.fin / Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry 

Kirjoita tähän hakusana ja paina enteriä