Nuorten tulevaisuususko on puhuttanut viime aikoina negatiivisessa sävyssä. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa nuorten usko tulevaisuuteensa on horjunut monenlaisten paikallisten ja globaalien kriisien vuoksi. Yksilökeskeisyys, ilmastonmuutos, pandemiat, poliittiset kriisit mutta myös kokemukset sukupolvien välisestä epäoikeudenmukaisuudesta vaikuttavat nuorten käsitykseen siitä, millainen heidän ja meidän tulevaisuutemme on (Appelqvist-Schmidlechner ym. 2026). Tässä tekstissä paneudun kuitenkin eläkkeisiin, sillä ne määrittävät hyvin pitkälti sen, milloin ja millaisessa kunnossa sukupolvemme pääsee siihen kiikkustuoliin kommentoimaan nuorison toimintaa.
Eläkkeet ovat kliseisesti sanottuna sukupolvien välinen sopimus. Suuri osa maksetuista työeläkemaksuista menee senhetkisten eläkkeiden rahoittamiseen. Järjestelmä toimii parhaimmillaan silloin, kun työssäkäyviä ihmisiä eli rahoittajia on paljon ja eläkeläisiä eli maksunsaajia on vähän. Vuonna 1970 eläkkeensaajia oli 700 000 ja työeläkemaksu oli 5 % palkasta (Gröhn 2008, 28, kuvio 14). Vuoden 2025 lopussa työeläkettä sai lähes 1,6 miljoonaa ihmistä, ja työeläkemaksu oli noin 24,40 % palkasta (Eläketurvakeskus). Eläkkeensaajia on enemmän, ja järjestelmässä on suhteessa vähemmän maksajia.
Luvut ja lanteet eivät valehtele. Maksamme tällä hetkellä suuria eläkemaksuja nykyisten eläkkeiden rahoittamiseksi uskoen, toivoen ja ehkä hieman rukoillen, että järjestelmä toimii myös meidän vuorollamme. Toisaalta pienenevät ikäpolvet ja muut kriisit ovat herättäneet kysymyksiä järjestelmän toimivuudesta. Ihmisillä on monenlaisia ajatuksia siitä, miten järjestelmä korjataan: lisäämällä maahanmuuttoa, järjestämällä synnytystalkoot tai pidättämällä hengitystä siihen asti, kunnes luontainen poistuma korjaa väestörakennettamme. Osa taas haluaisi romuttaa järjestelmän ja jättää jokaisen huolehtimaan eläketurvastaan itse rahastosijoittamisen avulla.
Eläkeikä on noussut jatkuvasti, ja siihen on monia syitä, kuten järjestelmän kestävyys ja eläkeläisten pidempi elinajanodote. Nyt valtiovarainministeriön virkamiehet haluaisivat nopeuttaa eläkeiän nousua siten, että alin vanhuuseläkeikä nousisi 70 vuoteen vuodesta 2032 alkaen Toivonen, Koponen & Hara (2026) uutisoivat. Tällä tavoitellaan pidempiä työuria ja siten ihmisten eläkkeelle siirtymisen hidastamista lisäten myös eläkemaksuja. Toivon kuitenkin, että päätöksenteossa kiinnitetään huomiota ihmisten työssä jaksamiseen, työergonomiaan ja yksilöllisiin järjestelyihin, jotta todellisuudessa jaksaisimme työelämässä sen keskivaiheillakin. Menetämme paljon henkilötyövuosia työuupumuksen, mielenterveyden haasteiden ja muiden ongelmien vuoksi, joihin voisimme vaikuttaa rakenteellisilla toimilla. Nuorten työurien alkamiseen on satsattava, sillä epävakaat työmarkkinat, pätkätöiden lisääntyminen ja vuokrafirmojen kautta tehtävä työ ovat pirstaloituneet työmarkkinoitamme.
En kuitenkaan halua soimata liikaa edellisiä sukupolvia. Hekin tekivät päätöksiä siinä maailmassa, jossa elivät, ja kokivat monenlaisia kriisejä, työttömyyttä, lamaa ja maailman konflikteja. He rakensivat maata itsenäistymisen jälkeen ja kiitän heitä siitä. Eläkkeensaajissa on myös paljon vähävaraisia, enkä näe inhimillisesti järkevänä lähteä leikkaamaan heidän toimeentulostaan. Näen kuitenkin, että jokainen meistä joutuu kantamaan kortensa kekoon tavalla tai toisella näissä talkoissa, jos haluamme, että järjestelmä onnistuu toteuttamaan lupauksensa sukupolvelta toiselle.
SAMOKin poliittisen ohjelman sanoma on tältä osin kirkas. Tulevien eläkeuudistusten läpileikkaavana teemana on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, jossa emme tiedä, mitä seuraavalla viikolla tapahtuu. Meidän on sopeuduttava muuttuvaan ympäristöön, mietittävä politiikkaa pidemmällä aikajänteellä kuin yhden hallituskauden verran, kuultava nuoria päätöksenteossa ja tehtävä rohkeaa politiikkaa fledat hulmuten.
Haluan olla opiskelijoiden, nuorten ja tulevien sukupolvien asialla. Se on yksi syistä, joiden vuoksi olen ehdolla SAMOKin hallituksen jäseneksi vuodelle 2027.
Lähteet:
Appelqvist-Schmidlechner, K., Axelin, H., Helenius, J., Jahnukainen, M., Kallio, J., Kiilakoski, T., Kiiski, A., Kivinen, R., Kurki, M., Palomäki, J., Pihkala, P., Puura, S. & Tähkäpää, O. 2026. Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan? Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:18. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-415-084-2
Gröhn, J. 2008. Lakisääteisen eläkejärjestelmän etuudet ja rahoitus iän mukaan ja sukupolvittain. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2008:1. Helsinki: Eläketurvakeskus. https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/a990dd4e-bfe8-41cd-8ddb-60f6d1def5d6/content
Eläketurvakeskus. Ei vuosilukua. Suomen työeläkkeensaajat. Viitattu 18.10.2026. https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/elakkeensaajat-ja-elakemenot/suomen-tyoelakkeensaajat/
Toivonen, T., Koponen, J. & Hara, J. 2026. Oppositiosta torjutaan ehdotus eläkeiän nostosta 70:een – Lindtman: Erittäin kova esitys viisikymppisille. Yle, 7.10.2026. https://yle.fi/a/74-20250210
Kirjoittaja: Jimi Oosi, ehdokas SAMOKin hallituksen jäseneksi vuodelle 2027.
SAMOKin blogissa ja sosiaalisessa mediassa esitellään syksyn aikana ehdokkaita SAMOKin hallitukseen vuodelle 2027. Lisätietoa liittokokouksesta löydät täältä.