Pääsin puhumaan korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista ja koulutuksen saavutettavuudesta suomalaisessa kontekstissa OHO!-hankkeen Symposiumin aloituspuheenvuorossa Jyväskylässä 14.11. 

Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi suomalaisessa kontekstissa

Korkeakoulutuksen saavutettavuus muodostuu hyvin laajasta joukosta erilaisia tekijöitä. Paljon täytyy tehdä jo ennen korkeakoulutukseen hakeutumista, jotta se on ylipäätään mahdollista. Korkeakouluissa saavutettavuutta parantaa opiskelijoiden hyvinvointi ja riittävä tuki opiskelulle. Tällä hetkellä kuulemme huolestuttavia uutisia opiskelijoiden jaksamiseen liittyen.

Yhä useampi opiskelija kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Vuonna 2016 julkaistun Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan psyykkistä oireilua on joka kolmannella opiskelijalla. Mielenterveysoireilun taustalla vaikuttavat esimerkiksi opiskelijoiden heikko toimeentulotilanne, yhä useamman yksinäisyyden kokemukset sekä opiskeluympäristön mahdolliset ilmapiiriin liittyvät ongelmat. Nuoret kokevat valtavia paineita valmistumisesta tavoiteaikataulussa, omalle alalle työllistymisestä ja elämässä pärjäämisestä. Opintotukea on viime vuosina leikattu ja opintotukikuukausien määrää vähennetty. Opintorahan taso on alhainen ja opintolainan suuri määrä opintotuesta pakottaa nuoret velkaantumaan ennätystahtia.

Vuonna 2016 julkaistun Opiskelijabarometrin mukaan vain noin puolet opiskelijoista kokee kuuluvansa opiskeluun liittyvään ryhmään, kuten vuosikurssiin tai ainejärjestöön. Kolmannes korkeakouluopiskelijoista kokee yksinäisyyttä joskus ja 10 % usein. Puolet opiskelijoista kokee, ettei heillä ole riittävästi läheisiä ihmisiä. Tämä kaikki on erityisen huolestuttavaa ja vaatii toimenpiteitä niin korkeakouluilta kuin opiskelijajärjestöiltä. Yksinäisyys satuttaa ja vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin ja opinnoista suoriutumiseen.

Yksi vähän keskusteluissa näkynyt, mutta merkittävä haaste on kiusaaminen korkeakoulussa. On helpompaa keskustella työpaikkakiusaamisesta tai kiusaamisesta peruskoulussa, mutta kiusaaminen korkeakouluissa vaikuttaa olevan sokea piste. Sitä saatetaan selittää usein myös ihmisten välisillä ristiriidoilla ja eriävillä mielipiteillä, mutta kiusaaminen on huomattavasti vakavampaa. Se voi olla ryhmän ulkopuolelle sulkemista, toistuvaa ikävää kommentointia, mielipiteiden vähättelyä ja suoranaista nimittelyä. Kiusaamista on kokenut opintojensa aikana ammattikorkeakouluopiskelijoista 5,8 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista 4,9 prosenttia.

Korkeakouluopiskelijat kohtaavat siis monenlaisia haasteita arjessaan. Meidän, opiskelijajärjestöjen ja korkeakoulujen henkilökunnan, tulee osaltamme työskennellä näiden haasteiden poistamiseksi. Ensin on kuitenkin tunnistettava, minkälaisesta joukosta oikeastaan puhumme, kun puhumme opiskelijoista.

Opiskelijoiden moninaisuus

Korkeakouluopiskelijat ovat paljon moninaisempi joukko, mitä perinteisesti ajatellaan. Monien ensimmäinen mielikuva on huoleton parikymppinen nuori, joka on juuri valmistunut toiselta asteelta. Suuri osa korkeakouluopiskelijoista kuuluu toki tällaiseen joukkoon, mutta muiden opiskelijoiden monimuotoisuus ja elämäntilanteet vaihtelevat suuresti.

Opiskelijoiden monimuotoisuus on hyvä tunnistaa, jotta pystytään tukemaan ja luomaan tukipalveluja, joiden avulla tuetaan erilaisten opiskelijoiden hyvinvointia ja jaksamista opintojen aikana. 

Opiskelijoiden sekä myös heidän kokemiensa haasteiden moninaisuuden ymmärtäminen on tärkeässä asemassa myös läpäisyn edistämisessä, sillä läpäisykin on saavutettavuutta. Emme voi tyytyä siihen, että saamme opiskelijoita kouluihin sisälle, vaan on tärkeää saada heidät myös valmistumaan. Oletko tullut ajatelleeksi, että läpäisy voi edistää saavutettavuutta?

Elämäntilanteiden ja haasteiden kirjosta on saatu hyvä tietoa Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta sekä SAMOKin 2019 julkaisemasta AMK-opiskelijoiden arvot ja asenteet-tutkimuksesta. Tiesitkö että: 

• Diagnosoitu masennus ja ahdistuneisuushäiriö on kolminkertaistunut vuodesta 2000.
• Opiskelijoista 8 %:lla oli todettu oppimisvaikeus tai oppimiseen vaikuttava sairaus tai vamma. 
• Pitkäaikaissairauksia on AMK-opiskelijoilla n. 4%:lla. 
• 26% kokee kuuluvansa johonkin vähemmistöön esim. seksuaalisen suuntautumisen, vakaumuksen tai etnisen taustan perusteella.
• Kiusaamisen, syrjinnän ja häirinnän kokemuksia on vähemmistöjen edustajilla kolme kertaa enemmän kuin muilla opiskelijoilla.
• Korkeakouluopintojen aikana muiden opiskelijoiden kiusaamisen kohteena satunnaisesti tai usein koki olleensa 7,5 % opiskelijoista.
• Täysin raittiita 9%
• Hyväksi tai erittäin hyväksi fyysisen hyvinvointinsa koki 76 % opiskelijoista, mutta henkisen hyvinvointinsa vain 66 %. 
• AMK-opiskelijoista 21% perheellisiä
• AMK-opiskelijoista alle 20-vuotiaita on n. 3 % ja yli 30-vuotiaita on lähemmäs 21 000.
• Ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita korkeakouluissa on yli 20 000.

Opetus- sekä  muu henkilökunta on avainasemassa opiskelijoiden moninaisuuden tukemisessa. Emme enää elä ajassa, jossa kaikkien on sovittava samaan muottiin. Työelämä on muuttunut valtavasti, ja moninainen työväki vastaa parhaiten globaalissa toimintaympäristössä toimivien yritysten haasteisiin. Avainasema tuo mukanaan vastuuta, ja henkilökuntaa ei saa jättää tämän kanssa yksin. Kysymys kuuluukin, miten voimme tukea parhaiten henkilökuntaa tässä? Yksi konkreettinen ja toteutettava ratkaisu on tarjota lisää tietoa ja koulutusta monikulttuurisuudesta, sukupuolisensitiivisyydestä ja myös eri vähemmistöryhmien erityistarpeista.

Koulutuksellinen tasa-arvo

Pitkällä tähtäimellä koulutus ja korkeakoulutus edistävät hyvinvointia. Mitä enemmän koulutusta ja matalampi työttömyys, sitä vähemmän työttömyyttä ja enemmän hyvinvointia. Koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tehokkaimmista ja vaikuttavimmista keinoista ratkaista aikamme merkittävimpiä haasteita, kuten eriarvoisuus ja syrjäytyminen. Siksi yhteiskunnan on taattava kaikille läpi elämän yhdenvertaiset edellytykset hankkia osaamista ja sivistystä, jota työmarkkinoilla ja elämässä pärjääminen edellyttää. Jotta suomalainen koulutus olisi todella maailman parasta, on taattava, että jokainen voi taustastaan riippumatta kouluttautua oman potentiaalinsa mukaan

Tämän hallituskauden tärkeimpiä kysymyksiä onkin se, miten varmistamme, että jokaisella on aito mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin omat rahkeet ja motivaatio riittävät. Siksi hallituksen on valmisteltava strateginen, koko koulutuspolun kattava ja kunnianhimoinen koulutuksellisen tasa-arvon ohjelma. Näin varmistetaan, että Suomi on koulutuksellisen tasa-arvon mallimaa myös 2030-luvulla.

Saavutettavuudessa on paljon tekemistä. Suurimpina ongelmina SAMOKissa näemme mm. seuraavia asioita:

• Vähemmistöjen heikompi läpäisyaste. Vähemmistöillä tarkoitetaan yleensä maahanmuuttajataustaisia, vammaisia, pitkäaikaissairaita, oppimisvaikeuksista kärsiviä, mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia ja joidenkin etnisten ryhmien edustajia. Näitä vähemmistöjä yhdistää valtaväestöä heikommat mahdollisuudet läpäistä tutkinto ja ylipäänsä päästä korkeakoulutuksen pariin.
• Koulutuksen periytyvyys ja sosioekonomisen taustan vaikutus. Koulutus periytyy vahvasti Suomessa,ja  yleensä korkeakouluun hakeutuvilla vanhemmat tai toinen heistä on jo korkeakoulutettuja. Sosioekonominen tausta selittää vahvasti opiskelijoiden jakautumista ammattikorkea- ja yliopistokoulutuksen välille.
• Sukupuolittuneet alavalinnat. Suomessa on muuhun Eurooppaan nähden valtavan sukupuolittunut työelämä. Tekniikan alan opiskelijoista 80 % on miehiä kun taas vastaavasti sosiaali- ja terveysalalla 80 % on naisia. Miksi tämä sitten on ongelma, eikö kaikki saa hakea sille alalle mille haluavat? Tietysti saavat, mutta vahva sukupuolittuneisuus kertoo siitä. että opiskelijoita kannustetaan aloille sukupuolittuneiden ennakkoasenteiden mukaan. Työelämän toimivuuden kannalta on tärkeää, että työväestö edustaa väestön moninaisuutta myös tässä suhteessa. 

Miten opiskelijayhteisöt voivat tukea kiinnittymistä opiskeluympäristöön ja edistää opiskelijoiden hyvinvointia?

Opiskelijajärjestöillä, kuten opiskelijakunnilla, ylioppilaskunnilla, ainejärjestöillä ja opiskelijayhdistyksillä on tärkeä rooli opiskelijoiden hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden edistämisessä, mutta tätä ei moni tule ajatelleeksi. Opiskelijakunnilla ja ylioppilaskunnilla on lakiin kirjattu velvoite toimia opiskelijoiden edunvalvojina, äänitorvena ja linkkinä koulun johdon suuntaan. Toimijat ovat usein itsekin opiskelijoita, jonka vuoksi heillä on paras tieto, mitä haasteita opiskelijat kokevat. Heillä on aito halu edesauttaa parempaa oppimisympäristöä ja hyvinvointia, siksi he tuovat esiin epäkohtia ja toiveita, joita opiskelijoilla on. 

Suomessa korkeakouluissa on opintojen alkutaipaleella tukena vertaistuutoreita, he ovat yleensä opinnoissaan pidemmällä olevia opiskelijoita. He käyvät erillisen valmennuksen, kuinka auttaa parhaalla mahdollisella tavalla uudet opiskelijat opintojensa alkuun. Tuutorit ovat uusille opiskelijoille luottohenkilöitä, joiden puoleen voi kääntyä opintojen alkutaipaleella, mikäli kaipaa vertaistukea ja vinkkejä opiskeluun. Suomessa tuutorit eivät ole apuopettajia, ja he eivät ole auttamassa opintojen sisällön suorittamisessa, kuten joissain maissa, vaan auttavat tutustumaan opintoympäristöön.¨

Opiskelijayhteisöt  luovat hyvän ympäristön opiskelijoille tutustua toisiinsa myös koulutyön ulkopuolella esimerkiksi järjestämällä erilaisia tapahtumia. Aivan kuten työpaikoillakin, yhteisöllisyyttä luodaan myös yhteisillä vapaa-ajan vietoilla. Opiskelijat tutustuvat toisiinsa erittäin mielellään ilman työn painetta opetushetkien ulkopuolella, ja luovat sosiaalisia suhteita. 

Edellämainittujen hyvinvointia tukevien asioiden lisäksi opiskelijakunnat ja ylioppilaskunnat pitävät esillä opiskelijan hyvinvointiin liittyviä asioita ja vaikuttavat hyvinvointi-ja terveyspalveluihin niin omassa koulussa kuin paikkakunnalla, mutta myös valtakunnallisesti SAMOKin ja SYL:n kautta. 

Suomessa on koulujen johdon ja opiskelijayhteisöjen välinen yhteistyö keskimäärin erittäin hyvällä tasolla. Opiskelijakuntia ja ylioppilaskuntia kuullaan, ja tällä yhteistyöllä on positiivisia vaikutuksia opiskelijoiden hyvinvointiin, koulut esimerkiksi järjestävät liikuntamahdollisuuksia opiskelijoiden toiveita ja tarpeita kuullen. 

Tällä kaikella on merkitystä opiskelijoiden kiinnittymisessä opiskeluympäristöön ja sen myötä myös hyvinvointiin. 

Miten korkeakoulut voivat tukea kiinnittymistä opiskeluympäristöön ja edistää opiskelijoiden hyvinvointia?

Ensimmäinen konkreettinen vaihe, jossa opiskelija kiinnittyy ympäristöönsä on opintojen aloitus ja omaan ryhmään tutustuminen. Nyyti ry:n tilaamassa opinnäytetyössä Yhteisöllisyys korkeakoulun käytävillä : Yhteisöllisyys Yhdessä yhteisöksi -hankkeen pilottioppilaitoksissa, nousi vahvasti esiin ryhmäyttämisen tarve. Vaikka korkeakouluun tulevat ovat jo aikuisia tai vähintään nuoria aikuisia, ja heiltä odotetaan itsenäistä työskentelyä, ei se poista erästä isoa perustarvetta. Melkein jokaisella on halu ja tarve tutustua muihin ja saada tunne siitä, että aidosti kuuluu porukkaan mukaan. Vaikka kuinka olemme aikuisia, ei ryhmäytyminen ole itsestäänselvää, ja jopa työelämän konkaritkin saattavat kaivata apua siihen. Uusissa ryhmissä on harvoin mukana persoonia, jotka lähtevät luonnollisesti ryhmäyttämään porukkaa. 

Tässä olisi avainasema erityisesti opetushenkilökunnalla sekä myös opinnoissaan pidemmällä olevilla opiskelijoilla, jotka toimivat säännöllisesti opetusryhmien kanssa. Oletko tullut ajatelleeksi, että ryhmäyttämistä auttamalla edistät opiskelijoiden sitoutumista opiskeluympäristöönsä ja sitä kautta edistäneeksi opiskeluhyvinvointia?

Suomessa on siinä mielessä hyvä tilanne, että korkeakouluilla on aktiivisesti käytössä erityyppisiä opiskelijoiden hyvinvointia tukevia tapoja ja palveluita. Hyviä esimerkkejä ovat mm. laatu- ja palautejärjestelmät, erilaiset tukipalvelut sekä moninaiset hyvinvointipalvelut, joihin lukeutuvat liikunta ja ruokailu.

Opetuksen laatu- ja palautejärjestelmät ovat avainasemassa opetuksen ja pedagogiikan kehittämisessä. Näillä on suora vaikutus opintojen parissa viihtymiseen ja pärjäämiseen. 

Terveydenhuolto, opintopsykologit, kuraattorit ja opinto-ohjaajat ovat apuna, kun kohtaa suurempia haasteita, joihin tuutorit voivat vastata, esimerkiksi jaksamisen kanssa. Heillä on kyky auttaa ja ohjata hoitopolulla eteenpäin, mikäli tarve vaatii. Erilaiset liikuntapalvelut tukevat fyysistä, ja myös psyykkistä hyvinvointia. Kahvila- ja ruokailupalvelut mahdollistavat, että opiskelijat saavat hankittua lämpimän ruoan ja ostaa välipaloja ja virvokkeita päivän aikana. Lisäksi tarjoamalla tiloja kerhotoimintaa ja muuta vapaa-ajan viettoa varten mahdollistetaan opiskelijoiden kohtaamisia ja ryhmäytymistä opintohetkien ulkopuolella.

Johtopäätelmä

Yleisesti ottaen opiskelijat voivat ihan hyvin ja on rakenteita jotka tukevat hyvinvointia. Kuitenkin mielenterveysongelmat ja haasteet jaksamisessa ovat kasvussa, mikä kertoo siitä, että tukipalveluille on tarvetta. Jotta pääsy tukipalveluiden pariin on mahdollista ja  tasavertaista, niihin tulee olla riittävästi resursseja. 

Meillä on myös useita vähemmistöryhmiä, joiden pääsyä koulutuksen pariin ja koulutuksen läpäisyä tulee edistää, jotta korkeakouluista valmistuvat edustavat koko väestön monimuotoisuutta ja sosiaalista kirjoa. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja koulutuksen saavutettavuuden mahdollistamiseksi tulee tehdä entistä enemmän yhteistyötä. Tarvitsemme siis koulutuksen saavutettavuustalkoot!

Liisa Hyytiäinen
varapuheenjohtaja