SAMOK on lausunut opetus- ja kulttuuriministeriölle Lapsi- ja nuorisopoliittisesta kehittämisohjelmasta 2012−2015. Allaolevat kommentit ovat yleisiä havaintoja kehittämisohjelmasta. Lausunto löytyy kokonaisuudessaan liitteenä olevasta pdf-tiedostosta.

SAMOKin kommentteja kehittämisohjelmasta kokonaisuudessaan:

SAMOK näkee, että valtioneuvoston esitys Lapsi- ja nuorisopoliittiseksi kehittämisohjelmaksi 2012−2015 on pääpiirteiltään oikean suuntainen. Monikulttuurisuus on nostettu esiin ilahduttavan monissa kohdissa, yhdenvertaisuuden tärkeys on huomioitu ja osallisuuden merkitys tunnustettu. Lapset ja nuoret nähdään kehittämisohjelmassa enemmän yhteiskunnan jäseninä kuin kuluttajina tai asiakkaina.

Kehittämisohjelmassa on paljon hyviä toimenpiteitä, mutta SAMOK kaipaa myös konkreettisia keinoja niiden toteuttamiseksi. Vastassa on haastava taloudellinen tilanne, ja siksi on syytä olla realistinen ja miettiä, mitkä ovat tärkeimmät toimenpiteet, jotka tulee toteuttaa.

SAMOKin näkökulmasta seuraavat toimenpiteet on välttämätöntä toteuttaa:

− Osallisuuden muotoja on monia, ja ne tulee huomioida ohjelmassa. Aktiiviseen ja kriittiseen kansalaisuuteen tukemisessa pitää korostaa toimimista oppilaitosten oppilas- ja opiskelijakunnissa. Kansalaisjärjestöjen ja poliittisten toimijoiden mahdollisuuksia esitellä toimintaansa oppilaitoksissa on vahvistettava.

− Lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden toteutuminen on kehittämisohjelman keskeisimpiä tavoitteita, eikä siitä tule tinkiä.

− Monet kehittämisohjelman tavoitteet ja myös useat SAMOKin esille nostamat näkökulmat liittyvät opettajakoulutuksen sisältöön. Tämä on syytä ottaa huomioon ohjelman täytäntöönpanossa.

− Ohjaukseen ja muihin tukipalveluihin on panostettava toden teolla kaikilla koulutusasteilla ja erityisesti nivelvaiheissa, jotta pystytään vähentämään syrjäytymistä ja nopeuttamaan opintojen suorittamista.

− Opintotuki on sidottava indeksiin hallitusohjelman mukaisesti.

− Nuorisojärjestöjen valtionavun taso pitää turvata, jotta kehittämisohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa.

SAMOK haluaa yleisesti huomauttaa, että nuorisolain mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat, ja siten suurin osa korkeakouluopiskelijoista kuuluu myös kehittämisohjelman piiriin. Esimerkiksi perheiden tukemisessa on kiinnitettävä huomiota lasten lisäksi myös siihen, että suuri osa vanhemmista on nuoria.
Ohjelmassa on läpileikkaavina teemoina yhdenvertaisuus ja kestävä kehitys. Yhdenvertaisuus on huomioitu myös omana kohtanaan, mikä on hyvä asia. Pelkästään läpileikkaavana teemana yhdenvertaisuus saattaisi jäädä muiden asioiden varjoon. Lasten ja nuorten yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin ja osallisuuteen on turvattava heidän lähtökohdistaan riippumatta.

Kestävä kehitys ei kaipaa yhdenvertaisuuden lailla omaa kirjaustaan kehittämissuunnitelmaan, mutta SAMOK huomauttaa, että kestävä kehitys käsittää muutakin kuin ekologisesti kestävän kehityksen. Kehittämisohjelman kirjauksissa on aihioita muun muassa kulttuurisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä, mutta nämä on nostettava tekstissä selkeämmin esille. Nykyisen kirjausmuodon ongelma on, että kestävän kehityksen näkökulmien pitäisi olla jo valmiiksi tuttuja, jotta ne osaisi tunnistaa tekstistä. Erityisesti kulttuurisen ja sosiaalisen kestävän kehityksen ulottuvuus ovat vieraampia käsitteitä muille kuin asioiden kanssa aktiivisesti töitä tekeville. Kestävän kehityksen muiden teemojen yksityiskohtaisempi huomiointi nostaisi myös kehittämissuunnitelmassa kestävän kehityksen ajattelua voimakkaammin esille.

Strategiset tavoitteet on valittu hyvin, mutta niiden jaottelu neljään ryhmään (arjenhallinta, osallisuus, yhdenvertaisuus ja yhteistyö) on tehty keinotekoisesti. Jako niiden kesken ei ole yhteismitallinen. Yhdenvertaisuus on läpileikkaava teema, joka liittyy kaikkiin strategisiin tavoitteisiin itsessään ja näin ollen tavoitteet vaativat myös yhteistyötä. Arjenhallinta ja osallisuus ovat kokonaisuuksina selkeimmät, joskin niidenkin alle tulee osittain samoja asioita. Jos jaottelua ei saada järkevöitettyä, se voidaan poistaa sekoittamasta rakennetta.

Ohjelmaluonnos tuntuu vaikealukuiselta, ja sen rakenne on jäänyt sekavaksi. Siksi se kaipaa jatkotyöstämistä. Eri strategisissa kohdissa on lisäksi päällekkäisyyksiä. Esimerkiksi itsessään erittäin tärkeä asia, ”Kansalaisjärjestöille ja muille yhteiskunnallisille liikkeille luodaan mahdollisuuksia esitellä toimintaansa kouluissa, oppilaitoksissa ja kirjastoissa”, on mainittu useampaan kertaan eri strategisten tavoitteiden yhteydessä. Niitä voisi karsia.

Lisätietoja
hallituksen jäsen Jenni Tuomainen, 050 389 1003, [email protected]
asiantuntija Nelli Karkkunen, 050 389 1015, [email protected]