Valitettavan usein näkee työnantajien tarjoavan naamioitua harjoittelua. Tämä korostuu erityisesti kesän aikana, jolloin monet opiskelijat etsivät aktiivisesti työ- ja harjoittelupaikkoja. Harjoittelupaikkojen hakemuksissa saatetaan esimerkiksi nostaa vaatimuksiksi aikaisempaa työkokemusta vastaavasta tehtävästä, mikä ei ole tyypillistä aidolle harjoittelulle, jossa oppiminen ja ohjaus ovat keskiössä.

Naamioiduissa harjoitteluissa työnantaja etsii tosiasiallisesti työntekijää, muttei ole valmis maksamaan työntekijän panoksesta. Tämä johtaa usein siihen, että harjoittelija jää vaille riittävää ohjausta ja tukea harjoittelun aikana, koska työnantajan pääasiallinen tavoite on saada työt tehtyä mahdollisimman edullisesti. Harjoittelija saattaa joutua suorittamaan tehtäviä, jotka normaalisti kuuluisivat vakituiselle työntekijälle, ilman asianmukaista perehdytystä tai kehitysmahdollisuuksia.

Lopetetaan opiskelijoiden hyväksikäyttö ja luodaan hyviä työkokemuksia maksamalla harjoittelijalle asianmukainen korvaus tehdystä työstä. Rahan liikkuminen osapuolelta toiselle tuo mukanaan myös etuja. Kun työnantaja investoi harjoittelijaan, hänellä on enemmän motivaatiota varmistaa, että harjoittelija saa tarvittavan tuen ja resurssit työnsä suorittamiseen. Tämä ei ainoastaan paranna harjoittelijan oppimiskokemusta, vaan myös edistää yrityksen tavoitteiden saavuttamista, kun harjoittelijat voivat panostaa täysillä tehtäviinsä. Vastaavasti, kun harjoittelijalle maksetaan palkkaa, hän tuntee olonsa arvostetuksi ja motivoituneeksi, mikä lisää hänen sitoutumistaan ja työtehoaan.

Jotta voimme varmistaa, että harjoittelut tarjoavat oikeasti hyödyllistä kokemusta ja kehitysmahdollisuuksia, on työnantajien ymmärrettävä harjoittelun tarkoitus ja rooli oppimisprosessissa, eikä ainoastaan nähdä sitä tapana saada ilmaista tai halpaa työvoimaa. Harjoittelijan työpanos tulee palkita asianmukaisesti, jotta harjoittelu voi olla molempia osapuolia hyödyttävä kokemus.