Korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma julkaistiin kesäkuussa. Iso työ on jo takana, mutta oikeasti emme ole vielä edes puolivälissä. Pelkällä paperilla ei nimittäin vielä tavoitteisiin päästä. Saavutettavuussuunnitelman avulla on tarkoitus löytää ne tavoitteet, joilla teemme korkeakoulutuksesta saavutettavan alueellisesti, sosiaalisesti ja kielellisesti. Myös eri vähemmistöjen mahdollisuuksia hakeutua korkeakouluun parannetaan.

Monissa korkeakouluissa on jo pitkään tehty erinäisiä toimenpiteitä saavutettavamman koulun eteen. Osa näistä toimenpiteistä löytyy myös tuolta saavutettavuussuunnitelmasta. Pyörää ei tässäkään kannata keksiä uudelleen vaan niitä toimivia ja olemassa olevia  käytänteitä pitää jatkaa ja jakaa muillekin. 

Korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma on hyvin valmisteltu ja monet näkökulmat huomioiva dokumentti. Saavutettavuuden monisäikeisyys tuleekin suunnitelmasta hyvin esiin. Monisäikeisyydellä tarkoitan sitä, että saavutettavuus ei ole yksinkertainen tai pieni palanen, mutta pienilläkin teoilla on merkitystä.Tarvitaan kuitenkin myös isoja tekoja. 

Askel kerrallaan

Suunnitelmassa on esitetty 38 tavoitetta saavutettavaan korkeakoulutukseen pääsemiseksi. Yhtenä suunnitelman tavoitteena on, että korkeakoulujen saavutettavuutta koskevat säännökset olisi kirjattu ammattikorkeakoulu- ja yliopistolakiin. Tavoitteen toteutuessa nämä lait velvoittavat korkeakouluja edistämään korkeakoulutuksen saavutettavuutta. (1) Luin melkein kaikki saavutettavuussuunnitelmaan jätetyt lausunnot ja huomasin, että monet korkeakoulut pitävät edellä mainittua lakiin kirjaamista ei niin toivottuna -tavoitteena. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä kuka pitäisikään lisävelvoitteista. Moni korkeakoulu toi lausunnoissaan esille, että velvoite on jo olemassa – yhdenvertaisuuslaissa. Valitettava fakta kuitenkin on, että monissa korkeakouluissa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmat ovat pöytälaatikossa eikä niiden toimenpiteitä tai seurantaa tehdä systemaattisesti (2).

Lisäksi huomioitava seikka on, että yhdenvertaisuustyö pitää sisällään osittain eri asioita kuin saavutettavuustyö. Yhdenvertaisuustyö voidaan isoilta osin sisällyttää saavutettavuustyöhön, joka huomioi paremmin myös ne korkeakouluun vasta hakevat ja mahdolliset tulevat opiskelijat. Yhdenvertaisuustyötä taas tehdään pääasiassa olemassa olevassa korkeakouluyhteisössä, yhteisön jäsenten hyväksi.

Kaikki mukaan

Mielestäni yksi hienoimmista asioista korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmassa on se, että tavoitteissa on aidosti huomioitu eri toimijoita eikä vastuuta sysätä ainoastaan korkeakouluille. Esimerkiksi opiskelija- ja ylioppilaskunnat velvoitetaan saavutettavuuden toteuttamiseen, opetus- ja kulttuuriministeriö puolestaan perustaa yhteistyöfoorumin, jossa saavutettavuutta käsitellään ja sille laaditaan toimenpideohjelma. Foorumin tehtävä on myös tukea korkeakouluja saavutettavuustyössä.  

Korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma on hyväksytty kesällä ja nyt meidän tulee pitää huolta siitä, ettei paperi jää pölyyntymään pöytälaatikkoon vaan eteenpäin mennään konkreettisilla toimenpiteillä. Tähän työhön tarvitaan meitä kaikkia, yhdessä.

Ninni Kuparinen,
Hallituksen jäsen

(1) Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua. Tapio Kosunen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:35
(2) Selvitys korkeakoulujen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Inkeri Tanhua. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:20