Akateemisen vapauden taso on parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana vain viidessä pienessä valtiossa, joissa asuu alle prosentti maailman väestöstä. Samaan aikaan noin puolet maailman väestöstä – yli neljä miljardia ihmistä – elää maissa, joissa tieteen ja opiskelun vapaus on heikentynyt tai kokonaan rajoitettua.
Akateeminen vapaus kulkee käsi kädessä maan yleisen vapauden kanssa, ja etenkin epäselvissä kriisitilanteissa ensimmäisiä kohteita kansalaisyhteiskunnan tukahduttamisessa ovat korkeakouluopiskelijat.
Opiskelijoihin kohdistettu sorto on usein vaikeasti tunnistettavaa tai epäselvää. Sorto ei aina tarkoita suoraa väkivallan uhkaa tai vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. Toimintaoikeuksien ja akateemisen vapauden rajoittaminen voi ilmetä hienovaraisena, usein lain silmissä sallittuna toimintana.
Selvimpiä akateemisen vapauden rajoittamistoimia ovat opiskeluoikeuden epääminen ja opiskelijoiden toiminnan luokittelu rikolliseksi tai ekstremistiseksi. Tällaisen rajoittamisen seurauksena opiskelijoita uhkaa pidätetyksi tuleminen ja vankila. Uhkaava tilanne voi johtaa tarpeeseen poistua maasta, jolloin opiskelijan asema vaikenee entisestään ja tarve tuelle kasvaa.
Students at Risk -toiminnan tarkoituksena on osaltaan vastata tähän kasvaneeseen tuen tarpeeseen perustamalla apurahajärjestelmä, jonka avulla ulkomaalaisille ihmisoikeusloukkausten tai poliittisen vainon uhriksi joutuneille korkeakouluopiskelijoille tarjotaan mahdollisuus jatkaa opintojaan Suomessa.
Suomen on toimittava esimerkkinä ihmisoikeuksien edistämisessä ja eräs keino tähän on käynnistää oma kansallinen Students at Risk -ohjelma. Toimivia järjestelmiä on tällä hetkellä esimerkiksi Norjassa ja Saksassa. Lisäksi kansalliset opiskelijajärjestöt tekevät hartiavoimin töitä useammassa Euroopan maassa oman järjestelmän perustamiseksi.
Kansalliset järjestelmät tarvitsevat kuitenkin tukea myös Eurooppalaisella tasolla. Yhteisesti koordinoitu järjestelmä helpottaisi opiskelijoiden valintaprosessia ja vähentäisi yksittäisten kansallisten järjestelmien tekemää päällekkäistä työtä. Esimerkiksi Erasmus+ rahoitteisella ohjelmalla voitaisiin myös turvata toiminnan jatkuvuus Eurooppalaisella tasolla, kun ohjelmat eivät olisi täysin riippuvaisia kansallisesta rahoituksestaan.
Ennen kaikkea yhteiseurooppalainen järjestelmä mahdollistaisi ohjelmaan hakeutuville opiskelijoille laajemman opintotarjonnan useammalta eri alalta sekä monipuolisemman kielivalikoiman. Näin ollen opiskelumahdollisuudet olisivat useamman tukea tarvitsevan opiskelijan saavutettavissa.
Käynnistyvät Eurovaalit ovatkin erinomainen tilaisuus keskustella Euroopan laajuisista toimista opiskelijoiden tukemiseksi. Tässä hengessä SYL ja Samok ovat esittäneet EU-vaaliohjelmassaan, että Eurooppaan olisi perustettava Students at Risk -apurahajärjestelmä tukemaan sotaa, poliittista väkivaltaa ja vainoa pakenevia opiskelijoita.
Yhteisellä järjestelmällä koko Eurooppa osoittaa tukensa akateemiselle vapaudelle ja korkeakouluopiskelijoiden työlle vapaan demokratian, ihmisoikeuksien, akateemisen vapauden ja opiskelijoiden oikeuksien puolesta.
Kirjoittaja: Ville Jäppinen, Toiminnanjohtaja Students at Risk Finland – StaR ry