“Huhhuh!” totesin, kun kattojärjestömme European Students’ Unionin liittokokous (ESU BM) saatiin päätökseen viime perjantaina. Kokous järjestettiin jo kolmatta kertaa täysimittaisesti etänä. Vaikka ESU:n liittokokouksen kokouspäivät ovat perinteisesti pitkiä, on etäkokouksissa se hyvä puoli, että taukojen pitäminen ja osallistumisen vuorottelu delegaattien välillä on jokseenkin sujuvampaa kuin läsnäkokouksissa. Tästä huolimatta Zoomissa kokoustaminen useita päiviä putkeen on uuvuttavaa, mihin varmasti moni voi näinä aikoina samaistua. Olemme kuitenkin tyytyväisiä työhömme, sillä äänestysten lopputulokset heijastelevat hyvin SAMOKin etukäteen priorisoimia näkemyksiä ja kantoja.

Juuri ESU:n liittokokousten raskaasta mallista käytiin kokouksessa jonkin verran keskustelua. ESU:n liittokokous järjestetään kahdesti vuodessa, ja malli on tuntunut työläältä niin monelle ESU:n hallituksen ja sihteeristön jäsenelle kuin kokoukseen osallistuville delegaateille. Hallitusta ja sihteeristöä työllistää liittokokouksiin tulevien dokumenttien valmistelu; sen lisäksi, että valmistelut täytyy tehdä kahdesti vuodessa, valmisteltavien dokumenttien määrä on suuri. Delegaateille kuormitusta aiheuttaa kokouspäivien pituus, mikä nähdäksemme johtuu paljolti käsiteltävien asioiden määrästä sekä kiireellisestä valmistelusta. Tämä taas heijastuu muutosesitysten suurena määränä ja venyvinä keskusteluina. Etenkin yhden hengen delegaatioille päivien pituus on todellinen ongelma.

“SAMOKin ehdotus meni läpi, ja kirjaus saatiin osaksi strategiaa. Tämä voi parhaassa tapauksessa johtaa visioomme tulevaisuuden ESU:sta”

Viime viikon liittokokouksessa yhtenä asiakohtana käsiteltiin ESU:n strategisia prioriteetteja vuosille 2022-2024. Ehdotimme pohjaesitykseen lisäykseksi ESU:n ‘kaksi liittokokousta vuodessa’ -mallin toimivuuden tarkastelua. SAMOKin ehdotus meni läpi, ja kirjaus saatiin osaksi strategiaa. Tämä voi parhaassa tapauksessa johtaa visioomme tulevaisuuden ESU:sta: liittokokous järjestetään kerran vuodessa, liittokokouksissa käsiteltävien asioiden määrä karsitaan kaikista oleellisimpiin ja loppuja käsitellään muilla foorumeilla. Dokumenttien työstö voidaan aloittaa aikaisemmassa vaiheessa, ja jäsenjärjestöjä osallistetaan niiden laadinnassa entistä systemaattisemmin. Lopputuloksena sekä ESU:n hallituksen ja sihteeristön että delegaattien resursseja käytettäisiin entistä järkevämmin, ja painotus siirtyisi enemmän määrällisestä laadulliseen.

Tähän mahdolliseen kehityskulkuun menee toki aikaa, ja on hyvä muistaa, että kehitys kansainvälisissä järjestöissä harvoin on nopeaa. Siksi voimmekin pitää viimeviikkoisessa liittokokouksessa käytyjä keskusteluja jo hyvänä edistysaskeleena. Tarve tarkastelulle on selkeästi tunnistettu, mutta kompromissiin keinoista on vielä päästävä. Tärkeää on tietysti myös pitää huolta siitä, että mahdollisia muutoksia tehtäessä ylin päätösvalta pysyy edelleen liittokokouksella. Vaikka ESU:n liittokokousten haasteena on niiden kuormittavuus, vahvuus on ehdottomasti siinä, että valtakunnallisilla opiskelijajärjestöillä on halu osallistua ja vaikuttaa kattojärjestön toimintaan, mikä näkyy kokouksissa aktiivisena keskustelukulttuurina ja uusina jäsenhakemuksina. Intohimoinen argumentointi saattaa joskus johtaa sivuraiteille tai liiallisen yksityiskohtaiseen tarkasteluun, mutta ainakin keskustelua käydään, eikä kenellekään jää epäselväksi muiden näkökulmat ja niiden taustalla vaikuttavat motiivit. Joskus mietin, että ripauksen tästä kulttuurista voisi tuoda myös Suomeen: kulttuurissamme kun usein on tapana kommentoida vasta, kun kommentti on tarkkaan ja harkitusti loppuun mietitty. Tässäkin on toki puolensa.

“Liittokokouskeskustelu oli taas oiva esimerkki siitä, kuinka SAMOKilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa ESU:ssa omalla aktiivisuudellaan suhteessa edustamiemme opiskelijoiden määrään.”

Liittokokouskeskustelu oli taas oiva esimerkki siitä, kuinka SAMOKilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa ESU:ssa omalla aktiivisuudellaan suhteessa edustamiemme opiskelijoiden määrään (suomalaiset amk-opiskelijat ovat noin 0,7% kaikista ESU:n edustamista Euroopan korkeakouluopiskelijoista). Vaikka meillä on vain yksi ääni, on se noin 1,4% koko äänimäärästä eli paljon enemmän kuin äänimäärämme olisi, jos systeemi perustuisi edustettavien opiskelijoiden määrään. Lähtökohtaisesti pyrimme läheisen yhteistyökumppanimme Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kanssa vahvistamaan vaikuttamismahdollisuuksiamme, jolloin yhteiset äänemme ovat jo noin 2,8% kaikista äänistä. Tähän päälle vielä yhteistyö Pohjoismaiden, Baltian maiden ja muiden samalla tavalla ajattelevien opiskelijajärjestöjen kanssa, ja vaikutusmahdollisuutemme nousevat entisestään. Lisäksi SAMOK on aina varhaisessa vaiheessa mukana dokumenttien valmistelussa, mikä on yksi vahvuuksistamme sekä oleellisimmista keinoista vaikuttaa ESU:n linjojen muodostukseen.

SAMOKin näkemyksenä on jo pitkään ollut se, että ESU:n tulisi keskittää toimintaansa entistä enemmän Euroopan tason vaikuttamiseen, mitä organisaation toimintatapojen tarkastelu ja muutokset myös tukisivat. Tärkeää on siis sekä toimijoiden hyvinvointi että toiminnan priorisointi. Nämä kaksi asiaa myös lujittavat toinen toistaan. Nyt voimme ainakin ilolla todeta, että askelia on otettu, ja tulevana vuonna pääsemme sitten keskittymään tarkemmin konkretiaan.

Au revoir ja hyvää joulun odotusta!

Roosa Veijola
Eurooppapolitiikan asiantuntija

Lue lisää aiheeseen liittyen:
SAMOKin hallituksen jäsen Miisa Tervala pohtii, kuinka kansainvälinen työ tukee myös paikallista toimintaa
Eurooppapolitiikan asiantuntija Roosa Veijola kertoo, millaista EU-vaikuttaminen on ollut koronapandemian aikana

Tämä blogikirjoitus on osa SAMOKin Behind the scenes -blogisarjaa, jossa tutustutaan SAMOKin hallituksen ja henkilöstön työn taustoihin.