Opintotuesta vastaava ministeri Sampo Terho aikoo käynnistää selvityksen opintotuen tulorajojen poistamisesta tai niiden nostamisesta. Tarkoituksena on selvittää opintotuen tulorajojen poistamisen ja nostamisen kustannusvaikutuksia. Ministerin ajatuksena taustalla on korostaa sitä, että opiskelua ja työelämää tulee lähentää ja ahkeruudesta palkita. Ministerin selvityksen käynnistämistä odotellessa intouduin itsekin pohtimaan asiaa tarkemmin.
Nykyinen tulorajoihin perustuva opintotuen vuositulomalli otettiin käyttöön vuonna 1998. Opintotuen vuosituloraja määräytyy sen mukaan, kuinka monelta kuukaudelta opiskelija on nostanut opintotukea. Toisinpäin ajateltuna malli perustuu tulojen käsittelyyn vuositasolla siten, että tuloja voi olla 667 euroa jokaista tukikuukautta kohti ja 1 990 euroa jokaista tuetonta kuukautta kohti. Täten saadaan kullekin vuositulomäärälle laskettua opintotukikuukausimäärä, johon opiskelija on kalenterivuoden aikana oikeutettu. Tulojen valvonta on opiskelija omalla vastuulla. Mikäli opiskelija ei määräaikaan mennessä palauta ylimääräisiä tukia johon hän ei ole oikeutettu, peritään häneltä ne takaisin 7,5 % korotettuna. Aiemmin korotus oli peräti 15 %.
Vuosittain opiskelijoilta peritään takaisin tai opiskelijat palauttavat vapaaehtoisesti useita kymmeniä miljoonia euroja. Opintotukea sai vuonna 2016 noin 320 500 opiskelijaa. Heistä 34 800 sai Kelalta päätösehdotuksen opintotuen takaisinperinnästä. Tämä on noin 11 % kaikista opintotuen saajista. Päätösehdotusten mukaan opintotukea vuodelta 2016 oltaisiin perimässä takaisin yhteensä 45,4 miljoonaa euroa. Todellisuudessa summa tulee pienenemään tästä jonkin verran. Vuodelta 2016 opintotuen vapaaehtoisia palautuksia kertyi 27 100 opiskelijalta 29,6 miljoonaa euroa.
Vuositulomallia otettaessa käyttöön 1998, opintotukikuukausina sai ansaita 3000 ja muina kuukausina 9000 markkaa. Eurojen käyttöönoton myötä summat pyöristyivät 505 ja 1515 euroksi. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2008 tulorajoja korotettiin 30 %, jonka jälkeen rajat olivat 660 ja 1 970 euroa. Kuluvan vuoden alusta opintotuen tulorajat sidottiin palkkaindeksiin ja nykyiset 667 ja 1 990 euroa perustuvat tähän. Nykylainsäädännön mukaan tulorajoja tarkistetaan kahden vuoden määräajoin, jolloin niihin tehdään ansiotasoindeksin mukaiset korotukset. Mikäli tulorajoihin olisi tehty alusta saakka asiotasoindeksikorotuksia määräajoin, olisivat tulorajat nykyisin noin 880 ja 2 640 euroa. Yhdeksän kuukautta opintotukea nostava opiskelija saisi ansaita siis nykyisen 11 973 euron sijasta noin 15 840 euroa. Jotta opiskelijoilla olisi mahdollisuus samoissa määrin rahoittaa ansiotuloilla opintojaan kuin vuonna 1998, olisi siis tulorajoihin tehtävä noin 74 % korotukset. Näppituntumalla kustannukset olisivat ehkä luokkaa 50 miljoonaa euroa.
Tulorajojen poistaminen kokonaan nousee ajoittain opintotukikeskusteluihin. Arviot sen kustannusvaikutuksista ovat vaihdelleet aina sadasta jopa yli kolmeensataan miljoonan euroon. Tosin opintorahaan tehdyt leikkaukset pienentävät aikaisempia arvioita. Mitään tarkkoja laskelmia tai selvityksiä tulorajojen poistamisesta ei kuitenkaan ole tehty. Joka tapauksessa tulorajojen poistaminen kasvattaa opintotukimenoja kahta kautta. Tällä hetkellä opintotukea nostavat voisivat nostaa tukea nykyistä useammalta kuukaudelta ansiotuloleikkurin poistuessa. Tämän lisäksi opintotuen piiriin voisi tulla kymmeniä tuhansia uusia tuensaajia. Lähes puolet korkeakouluopiskelijoista, eli yli 130 000 opiskelijaa ei tällä hetkellä nosta opintotukea mm. palkkatulojen takia lainkaan. Lisäksi on mahdollista, että työmarkkinoilta palataan sivutoimisten opintojen pariin. Yliopistoissa opintoaikojen rajaukset tulivat voimaan 2005. Kuka tahansa tätä ennen opiskelupaikan vastaanottanut työssä käyvä voisi työnsä ohessa ilmoittautua uudelleen yliopistoon ja täydentää tutkintoaan tietyin ehdoin tai jopa suorittaa toisen tutkinnon saaden opintotukea mikäli tukioikeutta on vielä jäljellä. Itsekin voisin tätä mahdollisuutta harkita mukavana palkanlisänä.
No mitä tulorajojen nostamisesta tai poistamisesta sitten pitäisi ajatella? Olisi varmaan ihan kohtuullista saattaa tulorajat sille tasolle kuin ne alunperin on ajateltu vuositulomallia säädettäessä parikymmentä vuotta sitten. Tämä olisi varsin hyvä parannus niille opiskelijoille, jotka rahoittavat opintojaan opintotuen lisäksi ansiotuloilla. Hintahaarukkakin on kutakuinkin tiedossa, vain rahoitus mietityttää nykyisessä valtion jakovarakulttuurissa. Kyse on kuitenkin lopulta arvovalinnoista, kuten oli opintotukileikkauksienkin osalta.
Tilanteessa, jossa on juuri leikattu noin 100 miljoonaa euroa opintorahasta alentamalla sen tasoa, on aika vaikea perustella tulorajojen poistoa. Lakimuutos maksaisi kaiken todennäköisyyden mukaan vähintään sen, mitä opintorahaa leikkaamalla säästettiin. On ihan mahdollista, että toimenpiteen päällä olevassa hintalapussa olisi jopa yli puolta suurempi luku kuin tuo opintorahaleikkauksen 100 miljoonaa euroa. Itse olen hahmottanut, tulorajojen tarkoituksena olevan kohdentaa rajalliset etuusmenot niille, jotka ovat eniten tuen tarpeessa: jos henkilö saa riittävän toimeentulon esimerkiksi palkkatuloilla, ei hänellä ole tarvetta verovaroin rahoitettuun sosiaaliturvaan. On tietysti ihan mahdollista, että jatkossa opintotuki ei enää olisikaan sosiaaliturvaan kuuluvaa perusturvaa, vaan pikemminkin palkkio opintopisteistä. Ajattelutavan muutos olisi ainakin opiskelijajärjestönäkökulmasta melkoinen, mutta toisaalta koko sosiaaliturvajärjestelmä on tulossa joka tapauksessa muutosten eteen, mikäli nykysuunnitelmat toteutuvat.
Tulorajamuutosten selvittäminen on kaiken kaikkiaan positiivinen asia. Samassa yhteydessä olisi hyvä pohtia mm. myös nykyisestä vuositulomallista poikkeavia malleja. Pian tulossa oleva kansallinen tulorekisteri mahdollistaa vuotta huomattavasti lyhemmät tarkastelujaksot tukien ja ansiotulojen suhteen. Tulorekisteri on sähköinen tietokanta, joka sisältää kattavat palkka-, eläke- ja etuustiedot yksilötasolla reaaliaikaisesti ja maksukohtaisesti. Selvitystyössä on myös hyvä muistaa arvioinnin hankaluus. Vuoden 2008 tulorajojen 30 % korotuksen kustannusvaikutukseksi arvioitiin hallituksen esityksessä yhdeksän miljoonaa euroa, joka oli selkeästi liian vähän. Tulovalvonnassa takaisin perittävä määrä pieneni 15 miljoonalla eurolla, vapaaehtoisten palautusten määrä kahdeksalla miljoonalla eurolla ja opintotukimenot kasvoivat 100 miljoonalla eurolla. Muuttujia oli tosin tulorajojen lisäksi muitakin, mutta osoittaa kuinka hankalaa kustannusvaikutusarviointi voi olla. Tulorajojen poistamisen osalta se on erityisen hankalaa, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan selvityksen tuloksia.
Antti Hallia
asiantuntija