Opintolainalla terapiaan – Onko opiskelijoilla varaa pitää huolta mielenterveydestään?

 Kategoria Blogi

Oman mielenterveyden ylläpitäminen vaatii resursseja. Se voi tarkoittaa aikaa, rahaa tai henkilökohtaisia voimavaroja. Valitettavasti monilla opiskelijoilla näitä resursseja ei ole, ainakaan riittävästi. Opiskelijat on ajettu niin ahtaalle, että mielenterveydestä on pakko joustaa. 

Opiskelu on työtä vastaavaa. Yksi opintopiste vastaa noin 27 tuntia työskentelyä. Tämä tarkoittaa opiskelijoille yli 40-tuntisia kouluviikkoja. Opiskelun lisäksi monet opiskelijat kuitenkin tekevät myös töitä, koska opiskelijoiden sosiaaliturva ei riitä elinkustannuksiin. Töitä tehdään iltaisin, viikonloppuisin ja myös läpi kesien ja joululomien. Opiskelijalla ei ole mahdollisuutta pitää kesälomaa ilman, että kulut katetaan velkaantumalla. Vain pari vuotta sitten oli viimeisin kohu, jossa opiskelijoita haukuttiin syöttöporsaiksi, koska he olisivat halunneet oikeuden kesäloman (niinkuin kaikki muutkin). 

Ilman lomia opiskelun ja töiden lisäksi opiskelijoiden arkea kuormittaa muutkin tekijät. Esimerkiksi painostus nopeaan valmistumiseen on lisääntynyt uuden korkeakoulujen rahoitusmallin myötä. Tukikuukausiakin on viime vuosina vähennetty, joten opinnot tulee saada nopeasti valmiiksi myös taloudellisista syistä. Opiskelijoiden sosiaaliturva on tukikuukausien aikanakin riittämätön. Opiskelijat elävät lähes poikkeuksetta köyhyysrajan alapuolella, ja joutuvat turvautumaan lainaan kattaakseen normaaleja elinkustannuksia, kuten vuokran ja ruuat.

Eli nopea valmistuminen, ja samalla kuitenkin myös työntekoa ilman mahdollisuutta pitää lomia, ja päälle opintolainat. Onko tässä kenties syy, miksi nuoret voivat entistä huonommin? Tähän päälle vielä pandemia, joka on eristänyt opiskelijat koteihinsa nyt jo yli vuodeksi. Ei siis pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että yli 60% opiskelijoista kokee mielenterveytensä heikentyneen pandemian aikana. Sama luku on yksin asuvilla opiskelijoilla yli 70%. Toimeentulo on heikentynyt 26 prosentilla opiskelijoista. 

“Toivoton tilanne. Opiskeluun pitäisi kyetä keskittymään, mutta nyt iso osa ajasta ja energiasta menee siihen, että etsii tulonlähteitä jostain.”

– Opiskelija

Monet nuorten mielenterveysongelmat ovat joko toimeentulo-ongelmien syy tai seuraus. Jatkuva taloudellinen ahdinko on tutkimusten mukaan suorassa yhteydessä stressin määrään ja vaikuttaa jopa aivojen toimintaan. Nuorten mielenterveysongelmilla on myös isompia, yhteiskunnallisia vaikutuksia. Mielenterveysongelmat ovat nykyään suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen (33%). Mielenterveyssyistä myönnettyjen eläkkeiden määrä on kasvanut 20 prosenttia vuodesta 2016.

Työikäisen väestön määrä on laskussa. Laskelmien mukaan vuoteen 2060 mennessä työikäisten osuus väestöstä on laskenut nykyisestä 62 prosentista 57 prosenttiin. Tämän takia on erityisen tärkeää, että kaikki korkeakouluista valmistuvat saadaan terveinä ja työkykyisinä työelämään. Miksi tähän ei siis haluta panostaa enempää? Yhden työkyvyttömyyseläkkeelle jäävän ihmisen kustannukset yhteiskunnalle ovat jopa yli miljoona euroa, ja työkyvyttömyyseläkkeitä maksetaan vuosittain yhteensä useita miljardeja euroja.

Opintolainalla terapiaan saattaa kuulostaa vain raflaavalta heitolta, mutta se on todellisuus monelle opiskelijalle. Opintojen aikana koettu stressi voi pahentaa aikaisemmin alkaneita mielenterveysongelmia tai laukaista uusia. Terapiaan pääseminen on kuitenkin vaikeaa ja kallista, joten monilla opiskelijoilla ei ole siihen todellista mahdollisuutta. Vaikka terapialle saisi Kela-korvauksen, jää itselle maksettavaksi 30-50€ jokaisesta käynnistä. Terapeuteista on myös huutava pula, joten Kela-korvaukseen soveltuvaa terapeuttia on vaikea löytää. Helpoiten pääsee omakustanteiseen terapiaan, joka maksaa 90-110€ kerralta. Se on monelle opiskelijoille summa, joka jää tuloista käteen vuokran ja laskujen jälkeen.

“Myös aiemmat opinnot vaikuttavat siihen, että opintotukeni ja laina ei tule riittämään opintojen loppuun asti, mikä aiheuttaa stressiä pärjäämisestä.”

– Opiskelija

Pitää siis kysyä, onko opiskelijoilla varaa henkisesti, taloudellisesti ja ajallisesti pitää huolta mielenterveydestään? On turha puhua pelkästään mielenterveyspalveluihin panostamisesta, mikäli opiskelijoiden perustarpeet, kuten riittävä toimeentulo, eivät toteudu. Olisi kaikkien yhteisen edun mukaista, että korkeakouluista valmistuisi hyvinvoivia ihmisiä, ja panostukset tähän maksavat kyllä itsensä takaisin.

 

Miisa Tervala

Hallituksen jäsen

0

Kirjoita tähän hakusana ja paina enteriä