Aina kun opiskelijavalintoja kehitetään, yksi asia on selvä: hyvät hakijat pärjäävät ja pääsevät opiskelemaan korkeakouluun. Jos hakijalla on hyvät valmiudet korkeakouluopintoihin, hän pääsee sisään – ainakin niin kauan kun meillä on monipuoliset hakuväylät käytössä. Oli sitten kyse ensikertalaiskiintiöstä, todistusvalinnana valintakokeiden kehittämisestä tai aloituspaikkojen määrästä, huiput pärjäävät aina.

Mutta sitten on se hakijajonon toinen pää. Ne hakijat, joilla valmiudet korkeakouluopintoihin ovat heikommat. Aloituspaikkojen määrämuutokset vaikuttavat tähän päähän tietenkin konkreettisimmin: sitä useampi pääsee sisään, mitä enemmän paikkoja on auki.

Nyt hallitus vaikuttaisi kaavailevan aloituspaikkojen merkittävää lisäämistä, mikä tietenkin on hakijajonon loppupuolella oleville ilouutinen, sillä mahdollisuudet päästä sisään paranevat.

Budjettiriihessä hallitus ei kuitenkaan osoittanut rahoitusta näille aloituspaikkalisäyksille. Hallitus korottaa ammattikorkeakoulujen rahoitusta parilla prosentilla ensi vuonna mutta aloituspaikkojen lisäämiseen – varsinkaan tuhansien aloituspaikkojen lisäämiseen – tämä korotus ei riitä. Ammattikorkeakouluissa on jo viime vuosina kasvatettu merkittävästi vuosittain valmistuvien määrää ilman lisärahoja, joten viimeistään nyt on korkea aika laittaa pottiin lisää rahaa.

Palataanpa siihen hakijajonon loppupuolella olevan hakijan ilouutiseen. Hän pääsee aiempaa todennäköisemmin sisään, koska aloituspaikkojen määrä on kasvanut. Mutta ilouutista varjostaa yksi ikävä seikka: jos raha ja resurssit eivät kasva samassa suhteessa kuin opiskelijoiden määrä, on korkeakoululla vähemmän rahaa käytettävissä opiskelijaa kohden. Tämä tarkoittaa, että opettajia on vähemmän suhteessa opiskelijoihin, eli ohjausta ja opetusta on vähemmän. Lisäksi viime hallituskausien leikkaukset varmistavat, että opettajia on oikeasti todella vähän. Käytännössä siis ne,jotka vielä opettavat, ovat kuormittuneita ja väsyneitä viime vuosien “tehostamisen” ansiosta. Onneksi olkoon, pääsit sisään, toivottavasti pidät itsenäisestä opiskelusta!

Tarve kasvattaa korkeakoulutettujen määrää on todellinen ja koulutuksen saavutettavuuden kehittäminen on myös amk-opiskelijoiden keskeinen tavoite.

Suomesta ei kuitenkaan rakenneta osaamisen huippumaata lisäämällä tutkintopapereiden määrää, vaan lisäämällä osaamista. Siihen tarvitaan opiskelijoiden lisäksi opettajia ja rahallisia resursseja. Osaaminen ei kasva vippaskonstein, vaan aidosti panostamalla tulevaisuuden osaajiin. Niin pitkään, kun uusiin aloituspaikkoihin ei kohdisteta rahallisia resursseja, on aloituspaikkojen lisäys käytännössä leikkaus opetuksesta ja ohjauksesta.

Anniina Sippola
SAMOKin korkeakoulupolitiikan asiantuntija