Emmi Lainpelto: Onko työpöydällä vähän liikaa, etkä halua myöntää sitä?

 Kategoria Blogi

Vuosittain luottamustoimijoiden perehdytyksissä ja koulutuksissa jaksaminen nousee keskeiseksi
teemaksi. On hienoa, että tämä on viimevuosina tunnistettu entistä vahvemmin ja näissä
tilanteissa painotetaan jokaisen omaa jaksamista. Aina muistutetaan sanomaan myös ”ei”, mutta
moni luottamustoimija varmasti tietää, ettei se ole aina helppoa.

Aika ajoin tehtäviä on työpöydällä enemmän ja välillä vähemmän, ja jokaisen tuleekin löytää oma
keskitiensä kuormituksen tasapainottamiseen. Hiljaisempana aikana on helppo kerätä vastuita
työpöydälleen vain huomatakseen niistä muodostuneen ylitsepääsemättömän vuoren, jonka
selättämiseen voimavarat eivät yhtäkkiä riitäkään. Omalla kohdallani useampi vuosi sitten otin
todella monta pientä ja vähän suurempaa luottamustoimea vastaan, sillä kannustus taustalta oli
siihen hyvin vahvana. Tämän johdosta paloinkin hyvin nopeasti loppuun – etenkin, koska en
uskaltanut myöntää, etten pysty. Pari vuotta myöhemmin tunnistin ja uskalsin myöntää ääneen,
että se kaikki oli liikaa kerralla – nyt tiedän selvästi rajani.

Luottamustoimiin valituille ihmisille on annettu luottamus ja vastuu tärkeään tehtävään. Toisinaan
elämäntilanteet muuttuvat, joskus hyvin nopeallakin aikataululla ja arki muuttuu sen mukana.
Annettu luottamus ja vastuu ei tarkoita sitä, että vastuut hoidetaan hinnalla millä hyvänsä oman
hyvinvoinnin kustannuksella. Se tarkoittaa sitä, että hoitaa tehtävät ja tarvittaessa myös tarjoaa
apua toisille, mutta osaa ja uskaltaa sanoa, milloin oma raja tulee vastaan ja milloin itse tarvitsee
apua.

Missään luottamustoimessa – hallituksessa, edustajistossa, valtuustossa tai muussakaan
vastaavassa – ei toimintaa tehdä yksin. Toiminta on kaikkien tekijöidensä näköistä, sillä toimintaa
tehdään yhdessä.

Vaikka jokaisella on vastuu tiedostaa omat rajansa, on silti esimerkiksi puheenjohtajistolla ja
työpareilla merkittävä asema toisten voimavarojen tunnistamisessa. Aina on helppoa pyytää
avuliasta ihmistä tekemään pikkuhomma, mutta pikkuhommistakin voi yllättäen kertyä iso kasa
vastuuta yhdelle ihmiselle. Yhdessä tekeminen, keskusteleminen jaksamisesta ja sen hetkisistä
tilanteista auttaa hahmottamaan myös muiden työpöytää. Avun tarjoaminen sekä toisten
rohkaiseminen avun pyytämiseen ja avoimeen keskusteluun mahdollistaa huomattavasti
toimivamman yhteisön.

SAMOKissa ihmiset tulevat erilaisista taustoista ja toimintaympäristöistä. Tehtävät ovat varmasti
joiltain osin erilaisia – ovathan opiskelijakunnatkin erilaisia. On ensiarvoisen tärkeää tehdä jo
alkuun selväksi oman jaksamisen tärkeys sekä avoimen keskustelun ja avunpyynnön merkitys
yhdessä toimiessa. Haluan olla luotsaamassa yhteisöä, jossa kukaan ei jää yksin palamaan
loppuun.

Emmi Lainpelto

SAMOKin puheenjohtajaehdokas 2022

0

Kirjoita tähän hakusana ja paina enteriä