SYL ja SAMOK kysyivät eduskuntaan valituilta puolueilta, kannattavatko ne opintorahan tasokorotusta ensi vaalikaudella. Vastaukset jakautuivat. Niiden perusteella herää kysymys, miten huonoksi opiskelijoiden toimeentulon tilanteen on mentävä, että poliitikot ovat valmiita toimimaan.
Puolueista kolme, perussuomalaiset, keskusta ja Liike Nyt vastasivat suoraan, etteivät kannata opintorahan tasokorotusta seuraavalla vaalikaudella. Perusteena on odotetusti valtiontalouden alijäämä ja tarve tasapainottaa sitä seuraavalla vaalikaudella. Viesti toimeentulonsa kanssa tuskaileville opiskelijoille on kuitenkin karu, sillä valtio ei ole ainoa, joka tällä hetkellä velkaantuu nopeasti.
Myönteisesti korotuksiin suhtautuvia puolueita oli enemmän. Niistä SDP, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP ilmoittivat kannattavansa tasokorotusta ehdoitta joko kertakorotuksena tai asteittaisesti vaalikauden aikana. Kokoomus ja kristillisdemokraatit ilmoittivat myös kannattavansa tasokorotusta, mutta asettivat ehdoksi sen, että julkista taloutta saadaan tasapainotettua, jolloin opintorahaan panostamiseen olisi varaa.
Enemmistö eduskuntapuolueista siis kannattaa SYLin ja SAMOKin vaalikampanjan kärkitavoitetta, opintorahan korottamista, seuraavalla vaalikaudella. Se on ilahduttava uutinen, johon kuitenkin on menneisyyden haamujen vuoksi pakko suhtautua realistisella epäilyllä.
Nimittäin myös viime vaaleissa useampi puolue lupasi opintorahan korotusta. Silloin tavoite oli kirjattuna SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton, kristillisdemokraattien sekä RKP:n vaaliohjelmiin. Kuitenkaan ei toteutunut, vaikka näistä puolueista neljä päätyi hallitukseen.
Vuoden 2019 toteutumattomien lupausten jälkeen opiskelijat ovat velkaantuneet 2 291 miljoonalla eurolla lisää.
Olisivatko perusteet korottaa Pohjoismaiden heikoimman ja noin 160 euroa indeksikorotuksia jälkeen jääneen opintorahan tasoa vihdoin riittävän vahvat? Kysymyksen voisi kysyä myös toisella tavalla:
Miten huonoksi opiskelijoiden tilanteen on mentävä, että poliitikot näkevät välttämättömäksi ryhtyä toimiin?
Korkeakoulutus on tutkimuksien mukaan edelleen periytyvää. Nuoret, joiden vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, päätyvät huomattavasti useammin korkeakoulutuksen piiriin. Opiskelijoiden etuuksien heikko taso syventää erottelua entisestään. Korkeasti kouluttautumisessa ei tulisi olla kynnystä sosioekonomisesti alemmasta luokasta tuleville nuorille.
Opintorahan reilu tasokorotus on yksi ratkaisu opiskelijoiden lisääntyneeseen mielenterveyskriisiin. Vuoden 2021 KOTT-tutkimuksien mukaan korkeakouluopiskelijoista noin 17 prosenttia on pelännyt ruuan loppuvan kesken ennen kuin saavat lisää rahaa. Toimeentulovaikeuksien on todettu olevan yhteydessä mielenterveyden oireiluun ja matalaan mielen hyvinvointiin.
Yksilötasolla suurella lainamäärällä on merkittäviä seurauksia tulevaisuuden suunnitelmiin. Tutkimuksien mukaan vähävaraiset joutuvat lykkäämään perheellistymistä tai tyytymään toivottua vähäisempään lapsimäärään, kun siihen ei ole varaa. Sitä kautta suuri lainataakka kostautuu yhteiskunnalle heikkenevänä huoltosuhteena. Raskasta velkataakkaa kantavalle myös asunnon hankkiminen on korkeamman kynnyksen takana.
Opintorahan 100 euron tasokorotus maksaisi valtiolle noin 124 miljoonaa euroa. Sen avulla näitä kielteisiä uhkakuvia voitaisiin välttää ainakin osittain. Korotus auttaisi opiskelijoita keskittymään päätoimiseen opiskeluun.
Tulorajojen poisto olisi kallista mutta ei auttaisi tarpeessa olevia opiskelijoita
Opintorahan tasokorotuksen sijaan ainakin kokoomus, Liike Nyt ja perussuomalaiset ehdottivat opintotuen tulorajojen poistamista kokonaan keinona parantaa opiskelijoiden toimeentuloa. RKP taas kannatti niiden korottamista entisestään. Tulorajoja on korotettu jo aiemmin vuosiksi 2022 ja 2023 kaikkiaan 50 prosentilla ja nämä ehdotukset tulisivat ilmeisesti jo tehtyjen korotusten lisäksi.
Tulorajojen korotus tai poisto olisi kuitenkin tehoton tapa auttaa riittämättömästä toimeentulosta kärsiviä opiskelijoita. Tällä hetkellä opintotukea voi nostaa jopa 35 000 euron vuosituloilla. Todennäköistä olisikin, että tulorajojen lisäkorotuksesta hyötyisivät pääasiassa ennestään hyvin toimeentulevat opiskelijat. Todennäköisesti opintotukea alkaisivat nostaa myös sellaiset työssä käyvät henkilöt, jotka opiskelevat sivutoimisesti tai jopa ikään kuin harrastuksena. Heille opintorahan maksaminen opinnoista olisi mukava lisätulo ennestään kohtuullisten tulojen päälle.
Sen sijaan ne päätoimiset opiskelijat, joiden resurssit eivät riitä työntekoon eivät hyötyisi tulorajojen korotuksesta ollenkaan. Tulorajat eivät ole aiemminkaan rajoittaneet heidän työssäkäyntiään, joten korotus on heille yhdentekevää. Kuitenkin tämä osa opiskelijoista tarvitsisi parannusta toimeentuloonsa kaikkein kipeimmin.
Kirjoittajat:
Jenny Kasongo, hallituksen jäsen, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL)
Ninni Kuparinen, sosiaalipolitiikan asiantuntija, Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK