Minkä nuorena oppii, sen vanhana päivittää

 In Blogi

Jatkossa maailma ei koskaan enää muutu niin hitaasti kuin nyt. Jos tässä yhteiskunnassa pärjäämisen vaatimus on jatkossa jokaisen ihmisen kyky oppia jatkuvasti, ei ole kummallista että sekä valtio, korkeakoulut että työmarkkinajärjestöt ovat kaikki havahtuneet tähän ja pohtivat sitä.

On keskeistä miettiä koulutuksen ulottuvuutta myös yksilön mahdollistamisen näkökulmasta. Näin voidaan varmistaa että ne jotka kipeimmin uudelleen kouluttautumista tarvitsevat, voivat sitä saada, eikä osaamisvaje johda työelämän ulkopuolelle.

Jatkuvan oppimisen vaatima keskeinen ratkaisu on määrittää, miten riittävä ohjaus mahdollistaa koulutuspalveluiden saavutettavuuden. On tärkeää, että toimialojen rakennemuutoksia ja osaamistarpeiden murrosta ennakoidaan esimerkiksi tekoälyllä, jotta osaamistarjonta vastaa aina hetken osaamistarpeita, ja jopa ennakoi niitä. Työmarkkinajärjestöt miettivät tätä kuitenkin  jo sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Vähemmän esillä on jatkuvan oppimisen digialustan rakentaminen, jota opetus- ja kulttuuriministeriössä mietitään ja hankemuodossa jo testataan: ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet yhteisen opintotarjontaportaalin, jossa on tarjolla kaikkien ammattikorkeakoulujen opintojaksoja kaikkien ammattikorkeakoulujen opiskelijoille.

Myös Sitran julkaisussa Kohti osaamisen aikaa (2019) kiinnitetään huomiota yksilön osallisuuteen sekä oppimiskykyyn ja motivaatioon. Jatkuvan oppimisen tulisi siis olla yhtä tuttu ja yleinen asia kuin usko siihen, ettei ihminen pärjää ilman peruskoulua. Lisäksi sen pitäisi olla vielä saavutettavampi, kuin mitä jatkokouluttautuminen opintovapaan myötä nyt on.

Mikä tahansa ratkaisu ja jatkuvan oppimisen malli sitten otetaankaan käyttöön, oppijat eivät kuitenkaan tule perinteisesti seuraamaan ennaltamäärättyjä koulutusohjelmarakenteita, eivätkä tule olemaan täysiaikaisia tutkinto-opiskelijoita. Digialusta, johon on kerätty koko opintotarjonta, ei tule olemaan pelkkä osaamisen hakukone. Suomen työssäkäyvä väestö on tutkinto-opiskelijoita monimuotoisempi joukko ja alustan pitää pystyä huomioimaan tämä oppijoiden ohjaamisessa. Sen pitäisi tietää kaikki se osaaminen, joka yksilöllä on, ja tekoälyn avulla osata neuvoa jokaista meistä löytämään seuraava osaaminen opittavaksi.

Kun puhumme jatkuvasta oppimisesta, on saavutettavuus yhtä tärkeää kuin järjestelmän rahoitus, sen sisällön määritys ja päivittäminen. Kun puhumme siitä, että syrjäytyneen nuoren hintalappu yhteiskunnalle on miljoonien luokkaa, mikä on hintalappu, jos tuntuva määrä työikäisestä väestöstä ei pysy mukana työelämässä? Se mielessä onkin hyvä pysähtyä ja miettiä, miten voisimme mahdollistaa yksilön pärjäämisen maailmassa, joka ei koskaan enää muutu niin hitaasti kuin nyt.

Anton Salenius,
SAMOKin hallituksen jäsen

Start typing and press Enter to search