Mielenterveyttä vai tervettä mieltä

 In Blogi

Opiskelijoiden mielenterveys nousee aika ajoin otsikoihin, paljon useammin kuin ennen. Johtuuko tämä siitä, että opiskelijat kokevat enemmän haasteita mielenterveytensä suhteen vai siitä, että kynnys puhua mielenterveysongelmista on laskenut viimeisten vuosien aikana huomattavasti?

Mielestäni se johtuu näiden yhteisvaikutuksesta. Korkeakouluopiskelijoiden työkuorma nousee huomattavasti aina lähiopetuksen vähentyessä ja omatoimisen opiskelun lisääntyessä. Yhteiskunnassa painotetaan jatkuvasti enemmän nopeaa valmistumista: tällä hetkellä nuoria painostetaan nopeasti työelämään ja heille ei anneta aikaa eikä mahdollisuuksia miettiä mitä aidosti haluavat omalta tulevaisuudeltaan. Muita suurimpia vaikuttajia ovat epävarmuus tulevaisuudesta synkkien uutisten täyttäessä otsikot päivästä toiseen ja se, että opiskelijoiden perustoimeentuloa, opintotukea, leikellään kuin kartonkipahvia askartelussa konsanaan.

Madaltunut kynnys puhua mielenterveyden ongelmista on erittäin hyvä asia, vaikka asia näkyy tilastoissa negatiivisena suuntana. Nykyään on okei sanoa että ei jaksa, on okei sanoa että nyt on liikaa töitä. On okei myöntää nämä asiat itselleen ja ammattilaisille ilman pelkoa leimautumisesta erilaiseksi tai sairaaksi. Aina ei vain yksinkertaisesti jaksa ja joskus “se raja” tulee vastaan. Aina ei ole hyvä olla ja saa masentaa.

No entäs sitten ne rahat?

Laajoista uudistuksista puhuttaessa nousee aina esiin hintakysymys. Mielenterveyden häiriöiden tämänhetkiset vuotuiset kustannukset ovat noin kuusi miljardia euroa. Mikäli mielenterveyspalveluihin kohdistettaisiin lisää rahaa, ei tarvitsisi puhua kustannuksista, vaan puhuttaisiin sijoituksista. Tällä hetkellä joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista, ja mikäli esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä pystyttäisiin vähentämään 15 %, nähtäisiin BKT:ssa noin 0,5 % vahvistuminen, mikä tarkoittaisi reilun miljardin euron kasvua.

Tämän takia haluamme psykoterapiatakuun alle 29-vuotiaille. Tämä on tärkeää tulevaisuuden työkyvyn turvaamisen kannalta. Lyhytterapia on erittäin tehokasta ja kustannuksiltaan vaikuttavampaa kuin erikoissairaanhoitoon perustuvat järjestelmät. Hoitoon pääseminen 28 päivän sisällä hoitotarpeen tunnistamisesta ehkäisee pitkäaikaisia ongelmia, sekä lyhentää hoitojaksoja huomattavasti. Jo neljän hoitokerran jälkeen potilaiden oireet ovat vähentyneet 50 % ja oireet pysyvät samalla tasolla viidenkin vuoden kuluttua, kuin heti hoidon lopettamisen jälkeen.

Psykoterapiatakuun arvioidut kustannukset ovat noin 100 miljoonaa euroa vuodessa, mutta arvioidut säästöt ja tulot, kun etuuksien maksun piirissä olevien henkilöiden määrä vähenee sekä verotulot kasvavat, ovat jopa 165 miljoonaa euroa. 100 miljoonan euron sijoitus nuorison tulevaisuuteen on nappikauppaa Suomen taloudessa: miksi emme siis sijoittaisi rahaa palveluun, joka takaa meille paremman tulevaisuuden ja jaksavan työvoiman tuleviksikin vuosikymmeniksi?

Joel Vierikko,
SAMOKin hallituksen jäsen

Myös mielenterveysalan ammattilaiset ajavat tätä samaa asiaa:
Mielenterveyspooli aloittaa tänään 20.2.2019 oman #terapiatakuu-kansalaisaloitekampanjansa, jonka avausseminaarin tapahtuman löydät linkin takaa.
Mielenterveyspoolin muodostavat keskeiset suomalaiset mielenterveystyön yhdistykset ja toimijat.

Start typing and press Enter to search