Kuva: Jukka Salmi

SAMOK julkaisee lokakuun aikana edustajistovaaleihin liittyen blogisarjaa. Kirjoittajina ovat kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Sarjan toisessa osassa ääneen pääsee Kristillisdemokraattien Sari Essayah.

Politikassa on kyse yhteisiin asioihin vaikuttamisesta, ja usein hyvin konkreettisista arkielämän asioista, kuten esimerkiksi koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Suhteessa siihen, miten arkista puuhaa politiikka on, hallintorakenteiden kehittäminen herättää yllättävänkin paljon tunteita ja suorastaan intohimoja. Keskustelu käy eduskunnassakin kuumana, kun keskustellaan vaikkapa siitä, kuinka paljon ja millaista valinnanvapautta terveyspalveluihin pitäisi liittyä ja millä hallinnon portaalla jotkin palvelut, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut olisi optimaalista järjestää. Herättääkö tunteita? Politiikassa todellinen sankaruus on usein arkistakin arkisempaa.

Opiskelijoiden ja nuorten hyvinvointi on asia, jossa opiskelijat ovat itse monessa kohtaa parhaita asiantuntijoita. Nuorten ääntä kyllä kuunnellaan eduskunnassa ja järjestöjen viesti välittyy puolueisiin ja eduskuntaan sekä suoraan, että esimerkiksi puolueiden nuorisojärjestöjen kautta.

Erinomainen ja tuore esimerkki onnistuneesta vaikuttamisesta ja edunvalvonnasta on ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluiden laajentaminen koskemaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoita. YTHS:n palveluiden laajentamisessa SAMOK on ollut aivan avainasemassa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä politiikka ytimeltään on: yhteiskunnan hallintorakenteiden vähittäistä parantamista. Samalla se on konkreettinen esimerkki siitä, että opiskelijapolitiikka ole mitään ”leikkipolitiikkaa” vaan oikeaa vaikuttamista.

Tapaus on esimerkki myös ominaisuuksista, joita politiikassa on hyvä omata: nimittäin lehmän hermot. Ensimmäisellä eduskuntakaudellani 2003-2007 SAMOKin sosiaalipoliittinen sihteeri kävi luonani, ja kertoi, että terveydenhuolto ei toimi. Jos opiskelupaikkakunta ei ole kotikuntasi, niin terveyskeskuksen ovella on melko turha notkua. Flunssaa potevaa kehotetiin odottelemaan viikonvaihdetta ja hakeutumaan hoitoon kotikunnan terveyskeskukseen.

Samaan aikaan yliopisto-opiskelijoille oli kuitenkin tarjolla omat terveyspalvelut. Kun kunnat tuolloin vielä aktiivisesti välttelivät ottamasta opiskelijoita asukkaikseen, oli epätasa-arvo opiskelijoiden välillä räikeä. No eihän tuosta hetkestä mennyt kuin 15 vuotta ja uudistus näki päivänvalon. Tämä antaa toivoa jopa sotenkin toteutumiseen jossain aikaulottuvuudessa!

Omakin tieni politiikkaan tapahtui koululaispolitiikan kautta. Jo yläkoulussa olin mukana aktiivisesti yhteisessä vaikuttamisessa, mm. luokan puheenjohtajana, tukioppilaana, oppilaskunnan puheenjohtajana ja oppilaiden valitsemana kouluneuvoston jäsenenä. Silloinen rehtori ja yhteiskuntaopin opettajani piti tärkeänä, että koulussa opetellaan demokratiaa käytännössä.

Varsinainen tutustuminen puoluepolitiikkaa tuli, kun entinen opettajani pyysi minua 19-vuotiaana ehdolle kunnallisvaaleihin. Mukaan hän houkutteli, kun paikkakunnalle valmistumassa olleisiin nuorisotiloihin tarvittiin näkemyksiä nuorten edustajilta. Kunnallisvaalien myötä paikka aukesi Lapinlahden nuoriso- ja raittiuslautakunnassa. Lautakuntatyö tuntui mielekkäältä, sillä siellä hoidettiin monia nuorten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita, jaettiin toiminta-avustuksia, sisustettiin bänditiloja ja toteutettiin nuorten tilaisuuksia.

Näin jälkeenpäin katsottuna juuri vuodet kunnallispolitiikassa olivat ne, jotka innostivat jatkamaan eteenpäin. Nytkin puolueen puheenjohtajana ja kansanedustajana istun edelleen kotikuntani valtuutettuna, sillä siellä ruohonjuuritasolla tasolla tehdään ihmisten arjen peruspalveluihin vaikuttavat keskeiset päätökset. Joten ei kun mukaan vaikuttamaan, pala palalta suunta parempaan!

Sari Essayah, 
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja