Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT) tulokset julkaistiin joulukuussa. Vaikka tulokset olivat erittäin huolestuttavia, eivät ne olleet yllättäviä. Mielenterveystilanne on huonontunut koko 2000-luvun ja koronapandemia pahensi tilanne entisestään: noin 55% ammattikorkeakouluopiskelijoista on psyykkisesti kuormittuneita. KOTT-tutkimuksen aineisto kerättiin vuoden 2021 keväällä ja tulokset on ehkä mun tärkein työväline seuraavat neljä vuotta. 

Vaikka korona-aika on monella mennytkin sumussa ja ajantaju on hävinnyt, moni muistaa sen perjantain, kun korkeakoulut ilmoittivat etäopiskeluun siirtymisestä. Sen viikonlopun aikana siirryimme ajankäsitykseen, joka käsittää kaksi aikakautta: ennen koronaa ja koronan aikana / sen jälkeen. Tuosta viikonlopusta lähtien moni korkeakouluopiskelija on kärsinyt yksinäisyydestä sekä opiskelu-uupumuksesta. Toiset ensimmäistä kertaa ja toiset aiempaa enemmän. Ja ymmärtäähän sen. Yhteisöllisyys, yhdessä oppiminen ja yhdessä kasvaminen ovat korkeakouluopinnoissa parasta. Tämä vietiin. Monella koko elämä muuttui, eikä kukaan osannut kuvitella, että seuraavan kerran kampuksille päästään kunnolla vasta kahden vuoden kuluttua.

Opiskelijat voivat siis huonosti. Paljon on kuitenkin jo tehty erilaisia toimia, joilla tilannetta on pyritty kohentamaan. Hyvinvointia tukevissa hankkeissa on kehitetty monipuolisia ohjauspalveluita, panostettu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitämisen ja edistämisen mahdollisuuksiin sekä opeteltu yhteisöllisyyden monia uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. YTHS:n itsehoito-oppaat sekä MieliChat ovat ansiokkaita esimerkkejä siitä, miten pienetkin teot ja matalan kynnyksen keskusteluapu ovat hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä

Kaksi vuotta on nyt kulunut ja vihdoin tuo aika on koittanut
Korkeakoulukampukset aukeavat ja opiskelijat pääsevät jälleen kokemaan opiskelun parhaat puolet. Kahdessa vuodessa ollaan kuitenkin totuttu uusiin rutiineihin ja elämäntavat ovat muuttuneet, joten jälleen ollaan isojen muutosten äärellä. Tässä tilanteessa meidän kaikkien onkin hyvä muistaa, että kampukselle palaaminen ei ole kaikille innostava ja miellettyvä asia. Koottiin muuten yhdessä YTHS:n, SYL:n, Nyytin ja opintopsykologien kanssa muistilista kampuksille palaaville.

“Vaikka monelle nämä kaksi vuotta ovat olleet erittäin vaikeita, on tärkeää myös muistaa, että suurin osa opiskelijoista voi kuitenkin hyvin. Tähän ei voi kuitenkaan tuudittautua, sillä jokaisella on oikeus voida hyvin ja kokea olevansa arvokas. Ihan jokaisella.”

Etäaika on kaikessa karuudessa kuitenkin myös opettanut meille paljon ja toivonkin, että tästä jää käteen paljon hyviä käytänteitä ja opintojen joustavoittamisen malleja. Perheellisille ja työssäkäyville opiskelun ja työn sekä opiskelun ja perheen yhdistäminen ovat olleet aiempaa helpompaa. Etäaikana ollaan myös opittu yhteisöllisyyden merkitys. Toivottavaa onkin, että kampuksilla keskitytään ennen kaikkea yhdessä tekemiseen ja yhteisöllisyyteen, siihen yhdessä opiskeluun, massaluentoja suuri osa pystyy kuuntelemaan kotoakin.

Näin hyvinvointipolitiikan asiantuntijana ei siis tule ainakaan työt eikä työmotivaatio loppumaan. Meillä on nimittäin vain yksi vaihtoehto ja se on opiskelijoiden hyvinvointiin panostaminen. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä minun tai SAMOKin yksin, vaan yhteistyössä muun muassa opiskelijakuntien, korkeakoulujen, YTHS:n, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Mua motivoi tavoitteet, jotka olen omalle työlleni asettanut: opiskelijoilla on mahdollisuus keskittyä opintoihin ja saada niihin tarvitsemaansa tukea, mielenterveysoireet saadaan vähenemään ja tarvittaessa niihin saa yksilöllisesti sopivinta hoitoa, opiskelijat kokevat opiskeluintoa ja hyvinvointi on asia, josta ei tarvitse kenenkään tinkiä.

Ninni Kuparinen
Hyvinvointipolitiikan asiantuntija