Koulutuspolitiikan kuumimmaksi keskustelun aiheeksi on tänä keväänä muodostunut korkeakoulutuksen rahoitus. Vastoin kaikkia odotuksia Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) alla starttasi työryhmä korkeakouluohjauksen ja korkeakoulujen valtionrahoituksen kohdentamisessa käytettyjen rahoitusmallien uudistamiseksi. Työryhmän tehtävänä on valmistella joulukuun puoliväliin mennessä ehdotukset rahoitusmallien uudistamiseksi sekä tukea ministeriötä ohjauskäytänteiden uudistamisessa. Tehtävää riittää ja aikataulu on tiukka eivätkä käsiteltävät teematkaan ole mitenkään helppoja. 

Vaalien alla keskusteltiin koulutustason nostosta, ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrän nostamisesta sekä TKI-panostuksista. Nämä ovat teemoja, jotka leimaavat myös rahoitusmallien uudistamiseen liittyvää työtä. Osaajapula näkyy ja tuntuu. Osaamistason nostoon tarvitaan koulutustason nousemista. Tavoitteena on alkuun 50 prosentin korkeakoulutettujen määrä, jonka jälkeen toivottavasti kasvu jatkuu jopa yli 50 prosentin tason. Samaan aikaan Suomeen halutaan yhä enemmän ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita, jatkuvaa oppimista täytyisi kehittää, digitalisaatiota hyödyntää entistä paremmin ja TKI-panostuksia nostaa, jotta tuottavuus- ja talouskasvu nopeutuisi. Kokonaisuus on suuri ja korkeakouluilta vaaditaan paljon. Rahaa ei kuitenkaan ole luvattu lisää, päinvastoin. 

Julkiset panostukset koulutukseen tuottavat tulosta pitkällä aikavälillä. Koulutukseen panostaminen ei tuo pikavoittoja, mutta se on ratkaisevassa roolissa osaajapulan ratkaisuun. Viime aikoina on keskitytty koulutustason nostamiseen aloituspaikkoja lisäämällä, mutta rahoitus on kattanut vain pienen osan kustannuksista. Opiskelijamäärien kasvu sekä aikaisemmat leikkaukset koulutuksesta ovat johtaneet siihen, että rahoitus yhtä tutkintoa kohden on laskenut kymmenessä vuodessa yli 40 prosenttia. 

Pääosa julkisesta rahoituksesta korkeakouluille tulee OKM:n kautta laskennallisten rahoitusmallien mukaisesti. Laskennallisia rahoitusmalleja ja sopimusmenettelyä on sovellettu 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vuosien varrella malli on muuttunut kerta kerralta tulosperusteisemmaksi asettaen korkeakoulut kilpailemaan keskenään hupenevasta rahoituspotista. Viimeisin rahoitusmalli, jonka perusteella rahat jaetaan, tuli voimaan 2021. Uusi rahoitusmalli halutaan käyttöön vuodesta 2025 alkaen.

Korkeakoulujen toimintaedellytysten kannalta keskeistä on rahoituskehyksen suuruus ja ennustettavuus. Myös pitkäjänteisyys olisi tietenkin hyvä juttu. Korkeakouluilla on opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Rahoitusmalli ohjaa kuitenkin vahvasti sitä, miten korkeakoulut toimivat. Valtio edistää korkeakoulu- ja tiedepoliittisia tavoitteita lainsäädännön, korkeakoulujen rahoituksen ja rahoituskäytänteiden sekä muiden ohjauskäytänteiden kautta. Rahan ollessa tiukilla vahvistuu rahoitusmallin ohjaava vaikutus ja tämä näkyy erityisesti ammattikorkeakouluissa. 

Korkeakouluopiskelijat kysyivät kansanedustajaehdokkaiden näkemyksiä korkeakoulutuksen rahoituksesta. Suurin osa oli valmiita lisäämään perusrahoituksen määrää. Vaalit on nyt käyty ja on aika laskeutua pääsiäisloman viettoon. Pääsiäisen suomenkielinen nimitys merkitsee alkuaan paastosta pääsemistä. Olisiko jo vihdoin aika viettää korkeakouluissa pääsiäistä ja lopettaa vuosikausia kestänyt paasto?