Kouluterveyskyselyn kattavien tutkimusten perusteella toisen asteen ja yläkoulun opiskelijoista lähes kymmenen prosenttia on homoja, lesboja, bi- tai panseksuaalisia (HLB) ja muutama prosentti transihmisiä tai intersukupuolisia (TI). Näistä HLBTI-nuorista osa hakeutuu opiskelemaan ammattikorkeakouluihin, mutta osa jättää hakeutumatta tietyille aloille syrjinnän ja kielteisen asenneilmapiirin takia. Suomessa ammattikorkeakouluopiskelu on varsin sukupuolittunutta ja monet aloista ovat voimakkaasti joko selvästi miesenemmistöisiä tai selvästi naisenemmistöisiä. 

Olen tutkinut ei-heteroseksuaalisten ja transnuorten koulutusvalintoja. Monet näistä nuorista valitsevat opiskelualansa kuten muutkin nuoret eli hakeutuvat opiskelemaan sukupuoleen liittyvien ennakko-odotusten mukaisesti. Ero heteronuoriin korostui kuitenkin ei-heteroseksuaalisilla miehillä, joista selvästi heteromiehiä useammat jättivät hakeutumatta miesenemmistöisille aloille. Tämä johtui siitä, että miesenemmistöisiä koulutusaloja vältettiin niiden tiedetyn tai oletetun homokielteisyyden takia. Ei-heteroseksuaalisilla naisilla ero ei ollut iso, ja ilmeisesti naisenemmistöisiä koulutusaloja pidettiin verrattain myönteisinä seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta, mikä lisäsi niiden kiinnostavuutta ei-heteroseksuaalisten miestenkin parissa. Voikin ajatella, että esimerkiksi hoiva-aloilla opiskelevista miehistä keskimääräistä useammat ovat homoja tai biseksuaalisia. 

Transnuorilla koulutusvalintoihin vaikutti ei-heteroseksuaalisia nuoria enemmän se, millaiseksi he kokivat opiskelupaikan ilmapiirin vähemmistöön kuulumisensa näkökulmasta. Tutkimukseni transnuorista osa myös koki, ettei halua aloittaa opiskelua ennen kuin on saanut muutettua nimensä ja henkilötunnuksensa vastaamaan omaa sukupuoltaan tai ennen kuin on käynyt läpi sukupuolenkorjausprosessin. Moni pelkäsi syrjintää, kiusaamista ja sitä että joutuisi salaamaan sukupuolensa. Pelko kiusaamisesta tai opiskelukaveripiirien ulkopuolelle jäämisestä vaivaa myös HLB-opiskelijoita ja moni kokeekin paremmaksi salata seksuaalinen suuntautumisensa. Heteronuorilla vastaavaa ongelmaa ei ole, sillä heidän on helppo tuoda esiin heteroseksuaaliset pari- ja perhesuhteensa ja kiinnostuksen kohteensa ilman pelkoa syrjinnästä. HLBTI-nuorten sen sijaan pitää usein rikkoa odotus ja oletus heteroseksuaalisuudesta tai normatiivisesta sukupuolesta tullakseen näkyväksi opiskeluyhteisössä, eikä tätä aina kohdata hyväksyen ja tukien.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön pitäisi osallistaa kaikki ammattikorkeakoulujen jäsenet, niin opiskelijat kuin eri työntekijäryhmät niin, että kaikki koulutusohjelmat pohtivat keinoja lisätä hyvää konkreettisin keinoin omissa yksiköissään ja ympäristöissään.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö on edellyttänyt jo yli 15 vuotta ammattikorkeakouluilta suunnittelutyötä, jolla seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvää syrjintää, kiusaamista ja häirintää ehkäistään. Sen lisäksi oppilaitosten pitäisi aktiivisesti edistää tasa-arvoa ja sen ajatellaan sisältävän myös sukupuolen moninaisuuden tunnistamisen ja huomioimisen. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vastaikään selvityksen korkeakoulujen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä, eivätkä sen tulokset kaikin osin mairittele ammattikorkeakouluja. Tässä ja aiemmissa selvityksissä on tullut esiin, että suunnittelutyössä ei ole aina noudatettu lakia eikä suunnitelmia ole laadittu kunnolla. Usein opiskelijat eivät ole osallistuneet aktiivisesti suunnitelmien tekoon eivätkä ole myöskään tietoisia niistä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön pitäisi osallistaa kaikki ammattikorkeakoulujen jäsenet, niin opiskelijat kuin eri työntekijäryhmät niin, että kaikki koulutusohjelmat pohtivat keinoja lisätä hyvää konkreettisin keinoin omissa yksiköissään ja ympäristöissään. Tämä voi tarkoittaa sitä, että opetuksessa huomioidaan sukupuolen, seksuaalisuuden ja perheiden moninaisuus, lomakkeisiin lisätään nainen-mies-vaihtoehtojen rinnalle muu, ja wc- ja pukeutumistiloja muutetaan sellaisiksi, ettei ihmisen tarvitse sukupuolittaa itseään joko mieheksi tai naiseksi. Sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen häirinnän, nimittelyn, kiusaamisen ja syrjinnän ehkäisemiseksi kampanjoidaan ja sen lisäksi rakennetaan selkeä menettelytapa, jotta ihmiset voivat ilmoittaa ongelmista, hakea apua ja saada tilanteeseensa muutoksen. Opiskelu- ja työskentely-ympäristöistä pitää rakentaa niin turvallisia, että jokainen uskaltaa olla oma itsensä ja tuoda esiin seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuolensa niin halutessaan. Vähemmistönäkökulmien hyödyntäminen auttaa lisäämään kaikkien tasa-arvoa. Erityispanoksia nämä muutokset vaativat miesenemmistöisillä ammattikorkeakoulutuksen aloilla. Kaikkien pitäisi saada koulutusta siitä, miten purkaa kaksijakoista sukupuoliajattelua sekä ihmisten olettamista automaattisesti sukupuolinormatiivisiksi heteroiksi. Tämä hyödyttäisi myös tulevaisuuden työelämää, kun ammattikorkeakoulutetut osaisivat kohdata työtovereidensa ja asiakkaidensa moninaisuuden yhdenvertaisin ottein.

Jukka Lehtonen

kasvatussosiologian dosentti, vanhempi tutkija Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen oppiaineessa ja työelämän tasa-arvoa käsittelevässä WeAll-tutkimushankkeessa, jota rahoittaa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto

Linkkejä:

Lehtonen, Jukka (2014) Sukupuolittuneita valintoja? Ei-heteroseksuaaliset ja transnuoret koulutuksessa. Sukupuolentutkimus, 27(4), 67-71. 

Lehtonen, Jukka (2019) Kun kaksijakoinen sukupuoliajattelu murtuu – sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus Tasa-arvobarometrissa. Teoksessa Mia Teräsaho & Johanna Närvi (toim.) Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon – analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. Raportti 6/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 136-157. 

Tanhua, Inkeri (2020) Selvitys korkeakoulujen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:20.

**

SAMOK kampanjoi tänä syksynä saavutettavamman korkeakoulutuksen puolesta. Tämä blogi on osa kampanjaa #moninainenAMK