Hutkittiinko ennen kuin tutkittiin?

 Kategoria Blogi

Opetus- ja kulttuuriministeriö suunnittelee lakiuudistusta, jonka mukaan korkeakoulut voivat jatkossa hankkia melkein puolet tutkintoon kuuluvasta pakollisesta opetuksesta joltain toiselta suomalaiselta korkeakoululta.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen käynnisti 14.2. visiotyön, jossa määritellään korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tavoitetila vuoteen 2030. Tämä on hieno asia ja olemme sitä SAMOKissa pitkään peräänkuuluttaneet. Olisiko kuitenkin annettu työryhmän ensin tehdä työnsä, ennen kuin muutetaan korkeakoulujärjestelmää sääteleviä lakeja niin paljon kuin nyt ollaan muuttamassa?

Avaukset korkeakoulujen yhteistyön lisäämiseksi ovat tervetulleita, mutta valitettavasti vallitsevaa keskustelua käydään valtakunnallisen sijaan paikallisesti ja sokeasti hyvään tahtoon uskoen. Rakenteellisen kehittämisen keskustelu edellyttää pohjaksi julkisen vision tulevaisuuden suomalaisesta korkeakoulusta. Suunniteltu lakimuutos muokkaa korkeakoulujärjestelmän rakenteita nyt pala kerrallaan ilman, että suuri kuva on hallussa.

Suunniteltu lakimuutos toisi varmasti vaihtelevuutta monen opiskelijan tutkintoon. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden laittaminen samaan luokkatilaan mahdollistaa uusien innovaatioiden syntymisen, joita Suomessa peräänkuulutetaan.

On kuitenkin naiivia väittää, ettei lakimuutoksen sallima mahdollisuus ostaa 49,9 % opetuksesta toiselta korkeakoululta muuttuisi käytännöksi joissain tapauksissa. Lakimuutoksen voi jopa nähdä askeleena kohti rakennemuutosta, jossa kanditutkinnot tuotetaan ammattikorkeakoulussa yliopiston ostopalveluna ottamatta huomioon AMK-koulutuksen erityispiirteitä. Kehityksestä kielii julkisen keskustelun käyminen yksinomaan yliopistojen näkökulmasta ja ammattikorkeakoulu esiintyy keskusteluissa yksipuolisesti opetuksen myyjänä.

Opiskelijamäärän kasvaminen ammattikorkeakouluopinnoissa on tietysti positiivinen asia talouden näkökulmasta: ammattikorkeakoulun taloudellinen vakaus kasvaa ja tilat saadaan paremmin täytettyä. Opiskelija ei kuitenkaan välttämättä kasvavasta opiskelijamäärästä hyödy. Yliopistoista tuttujen massaluentojen leviäminen myös ammattikorkeakouluihin ei ole toivottava asia koulutuksen laadun näkökulmasta.

Ammattikorkeakouluopiskelijan näkökulmasta mahdollisuus hankkia tutkintoon soveltuvia osia oman korkeakoulun ulkopuolelta on ehdottomasti plussaa. Mahdollisuudella ja pakolla on kuitenkin merkittävä ero. Esitettävässä muutoksessa ei valitettavasti ole kyse opiskelijoiden mahdollisuuksien lisäämisestä, vaan korkeakoulun päätöksestä järjestää koulutus parhaaksi katsomallaan tavalla. Näin ollen on harhaanjohtavaa väittää muutoksen avaavan ovia yksilöllisiin ja monipuolisiin opintopolkuihin, kun opiskelijalle jää hyvin vähän sananvaltaa omaan tutkintoon vaikuttamiseen.

Yksittäisen lakimuutoksen tukeminen – tai torppaaminen – on vaikeaa niin kauan kuin alla piileviä tavoitteita ei kerrota ääneen. Edunvalvojat joutuvat tällä hetkellä arvailemaan sekä tavoitteita että lakimuutoksen todellisia vaikutuksia korkeakoulujärjestelmään ja ennen kaikkea opiskelijoihin.

On todellakin tarpeen keskustella avoimesti ja laajasti millaisia korkeakouluja haluamme tulevaisuudessa ja mitkä niiden tehtävät ovat.Keskustelu alkakoon!

Emmi Paajanen,
SAMOKin hallituksen jäsen

Kirjoita kommentti

Kirjoita tähän hakusana ja paina enteriä