Mielenterveys on onneksi puhututtanut vaikuttajien lisäksi muutakin kansaa. Siitä on tullut yhteinen asia. Iloitsen siitä, miten esimerkiksi terapiatakuu ja maksuton psykoterapeuttikoulutus pysyvät puheissa. On selvää, että psykoterapeutteja on liian vähän suhteessa kysyntään ja palvelutarve on kovaa.
Pelkään kuitenkin, että psykoterapia nähdään helppona ratkaisuna mielenterveyskriisiin: koko kansa terapiaan ja pian voimme hyvin. Ei tekisi kenellekään meistä pahaa katsoa sisäänpäin, mutta kuvio ei valitettavasti ole niin yksinkertainen.
Psykoterapiasta puhuttaessa on useimmiten kyseessä Kelan korvaama pidempiaikainen kuntoutuspsykoterapia, joka on osa erikoissairaanhoidon hoitopolkua. Se vastaa siis niiden tarpeisiin, joilla ongelmat ovat jo ehtineet muodostua vaikeiksi. Mutta miten varmistamme, että mahdollisimman harva päätyisi tuohon pisteeseen?
Vaikeita ongelmia ratkovien hoitomuotojen rinnalle tarvitaan ennaltaehkäisyä, eli niitä palveluita, jotka hillitsevät ongelmien syntymistä. Mielenterveyttä edistäviä ja resilienssiä, eli sietokykyä, kasvattavia tekijöitä ovat esimerkiksi myönteiset sosiaaliset suhteet, oikea-aikainen tuki haastavissa tilanteissa, hyvinvointia tukevat arjen valinnat, kokemus omista vaikuttamismahdollisuuksista, sekä helposti saavutettava apu. Kuka näitä sitten tarjoaa?
Opiskelijoiden kohdalla suojaavia tekijöitä löytyy korkeakouluyhteisöstä. Opiskelijakunnat taas ovat korkeakouluyhteisön rakentamisen asiantuntijoita. Ne järjestävät esimerkiksi tutorointia, jonka avulla uudet opiskelijat pääsevät sisään yhteisöön ja löytävät vertaisuutta. Tapahtumia, joissa tutustua muihin. Liikuntapalveluita jotka varmistavat helpompia hyvinvointivalintoja arjessa. Lisäksi opiskelijakunnat tarjoavat vaikuttamismahdollisuuksia isommissa ja pienemmissä mittakaavoissa. Kaikki nämä tukevat edellä mainittujen suojatekijöiden toteutumista.
Opiskelijoiden tukena toimivat myös ainejärjestöt ja muut opiskelijoiden arkeen erikoistuneet järjestöt kuten Nyyti ry. Parhaassa tapauksessa tarjolla on myös kuraattoreita, opintopsykologeja, opinto-ohjaajia ja muuta korkeakoulujen henkilöstöä, jotka haluavat vahvistaa opiskelijahyvinvointia. Parhaassa tapauksessa, sillä palvelut ovat resurssikysymys. Opiskelijoiden tukena toimivat tahot tarvitsevat riittävät resurssit toimiakseen.
“Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat hinta, jonka joudumme maksamaan opiskelijoiden arkeen tehtävistä leikkauksista.” OPHY:n jäsenet totesivat. Opiskelijoiden arjesta leikkaaminen ei kata vain opintoetuuksia. Kaikki koulutukseen ja opiskelijoihin liittyvät heikennykset ja parannukset tulevat vaikuttamaan hyvinvointiin, sekä siihen, kuinka moni meistä lopulta seisoo kuntoutusjonossa.
Opiskelijoista täytyy pitää huolta kaikilla osa-alueilla. Nyt on se hetki, kun täytyy panostaa yhteisöllisyyteen, ennaltaehkäisyyn ja oikea-aikaiseen tukeen. Muuten kriisi vain syvenee.
Kirjoittaja: Halla Kokkonen, SAMOKin hallituksen jäsen