Kaikki meistä ovat varmasti joskus pysähtyneet miettimään tulevaisuuttaan. Toisinaan on selkeää, mitä kohti haluaa kulkea. Joskus tulevaisuus on sumuinen ja epävarma. Ja yhä useammin se näyttää olevan kiinni päätöksistä, joihin yksittäisellä opiskelijalla ei ole sananvaltaa.

Viime vuosina korkeakoulutukseen kohdistuneet säästötoimet ovat hankaloittaneet opiskelijoiden toimeentuloa, jaksamista ja mahdollisuuksia keskittyä siihen, mitä varten he ovat korkeakouluun hakeutuneet: oppimiseen. Opintotuella on hankala kattaa edes peruselämisen kuluja. Moni opiskelija käy töissä jopa kokopäiväisesti saadakseen rahaa elämiseen: asumiseen, ruokaan, lääkkeisiin ja muihin elämisen menoihin.

Ammattikorkeakouluopiskelijoidemme rooli Suomen tulevaisuudelle on merkittävä. He ovat niitä, jotka hoitavat, rakentavat, kehittävät ja uudistavat yhteiskuntaamme. Mutta miten opiskelijasta voi kasvaa osaava, sitoutunut ammattilainen, jos hän uupuu jo opintojen aikana? Minkälaisia työntekijöitä opiskelijoistamme tulee, jos he ovat jo valmiiksi uupuneita eivätkä ehdi paneutua opiskeluun täysipäiväisesti?

Yhä useampi opiskelija kamppailee jaksamisen rajamailla. Iso osa ajasta kuluu töissä, opintojen ulkopuolella, hidastaen valmistumista, heikentäen oppimistuloksia ja kasvattaen riskiä keskeyttää opinnot kokonaan. Hallituksen nykyinen linja on ristiriidassa tulevaisuuden tavoitteidemme kanssa. Emmekö haluakin Suomen tulevaisuuden olevan valoisa, täynnä ammattitaitoisia osaajia? Hyvinvoivat opiskelijat valmistuvat nopeammin, siirtyvät työelämään vahvoina ja maksavat veronsa takaisin yhteiskunnalle moninkertaisina. Jokainen opiskeluun sijoitettu euro on investointi, joka maksaa itsensä takaisin.

Tarvitsemme muutakin kuin paikkailua ja korjausliikkeitä. Tarvitaan ennakointia. Maailma muuttuu nopeasti. Työelämä kehittyy, osaamistarpeet elävät, teknologia ja digitalisaatio muokkaavat lähes jokaista alaa. Koulutusjärjestelmän on reagoitava tähän ja oltava kehityksen etulinjassa. Juuri siksi hallituksella on vastuu ennakoida, miten ammattikorkeakoulukenttä muuttuu seuraavan viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana. Millaisia osaajia tarvitaan? Miten varmistamme, että koulutus vastaa tulevaisuuden työmarkkinoiden tarpeita? Ja ennen kaikkea, miten pidämme huolta siitä, että opiskelijoilla on edellytykset vastata tähän haasteeseen?

Ennakointi tarkoittaa investoimista tänään, jotta kriisejä ei tarvitse sammuttaa huomenna. Se tarkoittaa rahoitusmalleja, jotka eivät perustu vain nykyhetken säästöpaineisiin vaan pitkän aikavälin tarpeisiin. Se tarkoittaa toimeentulon turvaamista, jotta opiskelijat voivat keskittyä oppimiseen, kuten heidän on tarkoituskin. Se tarkoittaa parempaa vuoropuhelua ammattikorkeakoulujen, työelämän ja valtion välillä. Se tarkoittaa investointia opiskelijoidemme nykyisyyteen ja sitä kautta tulevaisuuteen.

Jos haluamme, että Suomi pysyy koulutuksen ja osaamisen edelläkävijänä, meidän on kohdeltava opiskelijoita sen mukaisesti. He ovat tulevaisuus, mutta he tarvitsevat nykyisyyden, johon voi luottaa.

On hallituksen vastuulla rakentaa sellaista koulutuspolitiikkaa, joka ei ainoastaan paikkaa ongelmia, vaan näkee ne jo kaukaa, ehkäisten ne. Opiskelijan tulevaisuus alkaa tänään. Se alkaa päätöksistä, joita tehdään juuri nyt.

Kirjoittaja: Laura Laakso, ehdokas SAMOKin varapuheenjohtajaksi ja hallituksen jäseneksi vuodelle 2026.

SAMOKin blogissa ja sosiaalisessa mediassa esitellään syksyn aikana ehdokkaita SAMOKin hallitukseen vuodelle 2026. Lisätietoa liittokokouksesta löydät täältä.