“Mitä kuuluu?” Arkinen keskustelun avaus, joka saattaa tuntua yksinkertaiselta – mutta on yhä useammalle opiskelijalle latautunut kysymys. Psyykkinen kuormitus, sosiaalinen ahdistus, masennus ja huoli omasta tulevaisuudesta – näiden asioiden kanssa ei tule jäädä yksin.

Maaliskuussa julkaistu Nuorisobarometri 2024 kertoo nuorten tulevaisuususkon romahtaneen. Tulos ei mieltä ylennä, varsinkaan huomioidessa, että Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (KOTT) mukaan 29,4% AMK-opiskelijoista kokee merkittävää psyykkistä kuormitusta. Kun keskusteluun lisätään toimeentulon epävarmuus ja sen lainapainotteinen pohja, ajallaan valmistumisen paineen kasvaessa, voimmeko tosiaan olettaa, että opiskelijoiden arjessa olisi tilaa hyvinvoinnille?

Suorituskulttuurin normalisoiminen osaksi opintoja luo haitallisen jatkumon tulevaisuuden työhyvinvoinnille. Kokonaisuuden ymmärtäminen ei edellytä aikamatkustusta, sillä tämän hetken opiskelijat ovat jo osa työelämää lukuisten harjoitteluiden ja työelämäyhteistöiden myötä. Ratkaisuja on kuitenkin jo olemassa – opintotukiuudistus toisi opiskelijoiden arkeen vakautta ja siten mukanaan turvallisuutta ja mielenrauhaa.

Ilman riittäviä toimintaresursseja, mielenterveyttä tukevat palvelut ja yhteisöllisyyttä luovat järjestöt, eivät tule pysymään opiskelijoiden arjen muutoksessa mukana. Useat tukimuodot ovat jo nyt aliresursoituja, ja nuorisojärjestöjen tekemä ennaltaehkäisevä työ kamppailee jatkuvan epävarmuuden keskellä.

Järjestöjen merkitys opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa on ratkaiseva. Ne tarjoavat paitsi yhteisöllisyyttä ja vertaistukea, myös monelle tärkeän polun yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Kun nuorisojärjestöjen rahoitus turvataan ja toimintaresursseja vahvistetaan, mahdollistetaan pysyvä muutos opiskelijoiden arkeen – ja samalla rakennetaan kestävää tulevaisuutta koko yhteiskunnalle.

Hyvinvointia ei voi ulkoistaa – se on meidän kaikkien yhteinen vastuu. Nyt on aika siirtyä puheista tekoihin.

Kirjoittaja: Sanja Laitinen-Lindelöf, SAMOKin hallituksen varapuheenjohtaja
Blogiteksti on osa opiskelijahyvinvointiverkoston Mitä kuuluu opiskelija? -kampanjaviikkoa
#OMTV2025