Euroopan komissio antoi 2021 suosituksen lisätä opetustarjontaansa pieniä osaamiskokonaisuuksia kehitysehdotuksena jatkuvan oppimisen tarjontaan. Erityisesti komission tavoitteena on luoda tutkintoa pienempiä hyvin tunnistettuja osaamiskokonaisuuksia työmarkkinoille. Ehdotus on nyt siirtymässä käytäntöön ja kansalliset pilotit sekä ajatustyö millaisia opintokokonaisuudet tulevat käytännössä olemaan on käynnissä.

Jatkuva oppiminen on Suomessa perustunut erityisesti avoimeen korkeakouluun, kansalaisopistoihin ja muuhun yksittäiseen kurssitarjontaan. Tarkoituksena on ollut vastata tarpeeseen kehittää ja päivittää osaamista eri elämänvaiheissa ja työuran aikana sekä tarjota vapaata sivistystä. Nykyisen työelämän ollessa jatkuvassa murroksessa on erityisesti osaamisen päivittämistä ja uudelleenkouluttautumista painottava rooli korostunut, mikä näkyy myös tämän Euroopan unionin aloitteen taustalla. Selkeämmin tunnistettaville tutkintoa pienemmille osaamiskokonaisuuksille onkin kysyntää. Jatkuvan oppimisen yleissivistävästä ja kulttuurillisesta roolista tulee pitää kiinni yhä enemmän työelämäpainotteiseen ja yksityisesti rahoitettun järjestelmän kehittyessä.

Pienten osaamiskokonaisuuksien paikka tulee kuitenkin olla lähtökohtaisesti ammatillisen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon jälkeen. Yhtenä pienten osaamiskokonaisuuksien ominaisuutena on mahdollisuus koostaa niitä yhteen ja muodostaa vielä laajempia kokonaisuuksia. Jotta koulutus pysyy tulevaisuudessakin maksuttomana ja yhdenvertaisena on tärkeää pitää tutkintokoulutus erillisenä, jottei pienistä osaamiskokonaisuuksista synny maksullista tutkintoa.

Tutkintokoulutuksesta opittua opiskelijoiden osallistamista ei tule myöskään unohtaa pienten osaamiskokonaisuuksien kohdalla. Opiskelijoita on osallistettava kokonaisuuksien suunnittelussa ja kehityksessä sekä kokonaisuuksien on oltava suoritettavissa joustavasti, työn ohessa ja erilaisia oppimisen tapoja hyödyntäen.

Kuka hoitaa laadunvalvonnan?

Nykyisellään korkeakoulujen laadunvalvontajärjestelmä perustuu korkeakoulujen sisäisten laadunvalvontajärjestelmien ja -prosessien arviointiin. Laadunvalvonta nousee keskeiseksi kysymykseksi silloin, kun koulutusta ja todistuksia tarjoaa toimija, joka ei ole perinteinen oppilaitos. Suomessa korkeakoulujen laatua arvioidaan säännöllisesti, mikä takaa opintojen laadun. Tätä kautta voidaan varmistua, että korkeakoulujen tuottamat pienet osaamiskokonaisuudet ovat laadukkaita. Muiden tahojen osalta laadun varmistusta ei pystytä samalla tavalla todentaa. Niiden kohdalla tulisi erikseen varmistaa, että pienten osaamiskokonaisuuksien tarjoaja noudattaa samoja laatuvaatimuksia.

Osaamisen arviointi on toinen keskeinen seikka pienissä osaamiskokonaisuuksissa. Pelkkä oppimistavoitteiden määrittely ei riitä; on myös varmistettava, että opiskelijan osaaminen kyetään arvioimaan opintosuorituksen päätteeksi. Jos osaamista arvioi jokin muu taho kuin oppilaitos, tällä taholla tulisi olla todennettu kyky arvioida osaamista luotettavasti. Samannimisten kokonaisuuksien sisältöjen on oltava toisiaan vastaavia laadun varmistamiseksi ja osaamisen tunnistamisen mahdollistamiseksi.

Pienet osaamiskokonaisuudet tulevat estämättä löytämään tiensä myös nykyisiin tutkintoihin hyväksilukujen ja muiden aiemman osaamisen tunnistamisen prosessien kautta, joten on tärkeää pitää laadunvarmistuksesta kiinni ja säilyttää oikeus tutkintojen myöntämiseen korkeakouluilla.

Kirjoittajat Asta Nieminen (SAMOKin hallituksen jäsen) ja Jaakko Sirén (SYLin hallituksen jäsen)