Maksuton koulutus on suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä lupauksia. Se on lupaus siitä, ettei opiskelijan tausta tai perheen varallisuus määritä koulutuspolkua. Periaatteesta on pidettävä kiinni myös silloin, kun julkinen talous vaatii sopeuttamista. Maksuton koulutus ei ole vain menoerä, vaan arvovalinta siitä, millaisessa Suomessa haluamme elää.
Suomessa koulutus on perinteisesti nähty investointina yhteiskunnan tulevaisuuteen. Maksuttomuus poistaa merkittävän kynnyksen osaamisen kehittämisestä ja antaa jokaiselle mahdollisuuden tavoitella unelmiaan. Se ei yksin takaa yhdenvertaisuutta, mutta poistaa yhden merkittävän esteen.
Pienikin maksu on maksu
Koulutuksen maksullisuutta ei tuoda keskusteluun suurena periaatteellisena suunnanmuutoksena, koska se todennäköisesti synnyttäisi laajemman yhteiskunnallisen keskustelun. Sen sijaan maksut esitellään rajattuina uudistuksina, maltillisina maksuina tai uusina mahdollisuuksina niille, joilla on varaa maksaa. Yksittäinen maksu voi tuntua pieneltä, mutta periaatteena se on valtava. Pienikin maksu on maksu.
Kun koulutukseen tuodaan maksuja, kyse ei ole vain yksittäisen opiskelijan taloudesta. Kyse on siitä, millä perusteella koulutusmahdollisuuksia jaetaan. Maksut luovat kynnyksen erityisesti pienituloisille ja voivat estää hakeutumisen opintoihin. Ne voivat myös vaikuttaa siihen, uskaltaako ihminen hakeutua opiskelemaan ja pitääkö hän opintoja taloudellisesti mahdollisina. Jo nyt sosioekonominen tausta ohjaa liikaa koulutusvalintoja ja heikentynyt toimeentulo tekee opiskelusta raskasta. Koulutuksen eteen ei tule rakentaa enää uusia taloudellisia esteitä.
Maksullinen koulutus tekee jo tuloaan. Vuonna 2024 avoimen korkeakouluopetuksen enimmäismaksu nousi 15 eurosta 45 euroon opintopisteeltä. Nyt hallitus valmistelee lisäksi mahdollisuutta suorittaa kokonaisia korkeakoulututkintoja maksullisina avoimessa korkeakoulussa. Samaan aikaan valtiovarainministeriö tarjoaa virkamiespuheenvuorossaan ratkaisuna koulutustason nostoon korkeakoulujen rahoituspohjan laajentamisen lukuvuosimaksuilla vähintään toista saman tason tutkintoa suorittaville. Kyse ei siis ole vain kaukaisesta uhkakuvasta vaan jo otetusta suunnasta kohti maksullista koulutusta.
Kansainvälinen kehitys antaa aihetta ottaa koulutusmaksujen laajenemisen riski vakavasti. Englannissa korkeakoulujen lukukausimaksut otettiin käyttöön vuonna 1998, jolloin niiden enimmäismäärä oli 1 000 puntaa vuodessa. Vuonna 2006 maksujen enimmäismäärä nousi 3 000 puntaan ja 2012 se nostettiin 9 000 puntaan. Lukukausimaksut ovat sittemmin nousseet edelleen. Lukuvuonna 2025–2026 enimmäismäärä on 9 535 puntaa vuodessa. Korotusten myötä yliopistojen suosio on laskenut.
Tässä on porttiteorian ydin: ensimmäisen poikkeuksen jälkeen seuraavan perustelu helpottuu ja lopulta poikkeus on uusi normaali. Ensin kyse on tietystä opiskelijaryhmästä tai koulutusmuodosta. Seuraavaksi maksullisuutta voidaan perustella esimerkiksi vaikealla taloustilanteella, uusilla rahoitustarpeilla tai yhdenvertaisuudella suhteessa jo maksaviin opiskelijoihin. Kehitys ei tietenkään ole väistämätön, mutta sitä ei myöskään pidä sivuuttaa. On syytä arvioida maksullistumisen suuntaa ja seurauksia jo ennen muutosten tekemistä.
Koulutusmaksut eivät ratkaise julkisen talouden ongelmia
Lukukausimaksujen puolesta puhutaan usein tilanteissa, joissa julkinen talous on tiukilla ja koulutukseen tarvitaan lisää resursseja. On toki ymmärrettävää, että korkeakoulujen rahoitukseen etsitään ratkaisuja, mutta maksut eivät koskaan ole neutraali keino kerätä rahaa vaan valinta siitä, kenelle koulutuksen kustannukset kuuluvat. Kysymys on siitä, rahoitetaanko koulutusta yhteisesti niin, että se pysyy kaikkien saavutettavissa vai siirretäänkö lasku yksilölle itselleen.
Maksuton koulutus varmistaa, että yhteiskunta saa käyttöönsä kaikkien kyvyt. Kun velkaantumisen pelko ei rajoita hakeutumista koulutukseen, vahvistamme koko maan tuottavuutta ja kilpailukykyä. Maksuton koulutus ei ole vain julkinen meno, vaan investointi Suomen tulevaan kasvuun ja hyvinvointiin.
Kun tavoittelemme korkeampaa koulutustasoa ja vahvempaa osaamista, emme voi samanaikaisesti rakentaa järjestelmää, jossa maksukyky vaikuttaa yhä enemmän koulutuspolun valintaan. Suomen tulevaisuus ei voi perustua siihen, että koulutukseen pääsee helpommin, jos on varaa maksaa. Meidän on pidettävä kiinni ajatuksesta, että osaamisen kehittämisen mahdollisuudet kuuluvat kaikille, joilla on kykyä ja halua.
Puolustetaan maksuttomuutta ennen kuin poikkeuksesta tulee sääntö
Maksuton koulutus ei säily itsestään. Se säilyy vain, jos olemme valmiita puolustamaan sitä myös silloin, kun yksittäinen maksu vaikuttaa vähäiseltä ja poikkeus perustellulta. Siksi päättäjien on tarkasteltava jokaisen koulutusmaksuja lisäävän uudistuksen kohdalla kolmea kysymystä: ketä muutos hyödyttää, kenelle se muodostaa esteen ja millaisen ennakkotapauksen se luo?
Suomen on vahvistettava maksutonta koulutusta, ei murentaa sitä pala palalta. Korkeakoulutustason nostaminen edellyttää pitkäjänteistä julkista rahoitusta, riittävästi opiskelupaikkoja ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia päästä opiskelemaan.
Maksuton koulutus on lupaus siitä, ettei lompakon paksuus ratkaise ihmisen tulevaisuutta. Maksuttomasta koulutuksesta ei saa tulla vain aiempien sukupolvien etuoikeus.
Blogin ovat kirjoittaneet SAMOKin koulutuspolitiikan erityisasiantuntija Johanna Fonsell ja SYLin koulutuspolitiikan asiantuntija Anna Oksanen.