Vuonna 1994 Unescon ja Education Internationalin (EI) aloitteesta ryhdyttiin viettämään maailmanlaajuisesti kansainvälistä opettajien päivää. Päiväksi valikoitui 5.10. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota opettajan rooliin koulutus- ja kasvatustyössä ja opettajien arvostukseen kaikkialla maailmassa. Kansainvälisenä opettajien päivänä keskiössä ehkä on opettaja, mutta oppimisen keskiössä on aina oppija. Opettajana pääsen ilokseni ja etuoikeudekseni todistamaan läheltä oppijan oivalluksia ja olemaan tukena ja apuna ohjaamassa oppijaa oppimisessaan eteenpäin. Tämän päivän maailmassa, kenties etenkin yhä enenevissä määrin verkko-opiskeluun ja itsenäiseen opiskeluun painottuvissa korkeakouluissa, läsnä on myös tekoäly.
Tekoäly on parhaimmillaan oiva apuri oppimisen tueksi. Tekoäly auttaa löytämään tietoa, jäsentämään ajatuksia ja nopeuttamaan rutiinitehtäviä. Se vastaa välittömästi ja väsymättä, mihin opettaja ei aina pysty. Tekoäly on hyvä auttamaan eteenpäin, kun johonkin jää jumiin eikä koskaan kyllästy vastaamaan kysymykseen miksi. Se perustelee, näyttää välivaiheita ja luo vaikka harjoitustehtäviä ratkaisuineen.
Tekoälyn saa toimimaan näin kuitenkin vain, kun sitä osaa käyttää järkevästi ja vastuullisesti. Tekoäly on nykyään niin helposti saatavilla ja koko ajan läsnä, että kiusaus oikaisemiseen sen avulla on suuri. Vain kopioimalla ja liittämällä kysymyksiä ja vastauksia, tekoälystä tuleekin äkkiä oikotie epäonneen. Etenkin uutta ja vielä vierasta aihetta opiskellessa tekoälyn tuotokset voivat kuulostaa hyviltä ja uskottavilta, jolloin niihin saattaakin luottaa liian sinisilmäisesti. Tekoälyn tuotoksiin luottaminen, ilman omaa pohdintaa, ei kehitä omaa osaamista eikä ymmärrystä eikä siis todellista oppimista tapahdu.
Tekoälyä oppimisen tukena voisi verrata laskimen käyttöön matematiikassa. Laskin on hyödyllinen apuväline, mutta paljoa siitä ei ole iloa, jos käyttäjä ei ymmärrä laskennan taustalla olevia periaatteita – eli osaa käyttää sitä. Oma näkemykseni, jota opiskelijoillenikin tuon esille, on, että laskinta saa ja kannattaa käyttää sitten, kun ymmärtää, mitä laskin tekee. Tämän saman voisi laajentaa tekoälyn käyttöön. Tekoäly ei korvaa ajattelua. Päinvastoin sen käyttö edellyttää kriittistä ajattelua, faktojen tarkastamista ja oikeiden kysymysten ja promptien esittämistä. Voisi jopa sanoa, että tekoälyn hyödyntäminen vaatii yllättävän paljon ymmärtämistä.
Näkyykö tekoälyn tulo sitten opettajan työssä ja arjessa? Oma mielipiteeni on, että vähemmän kuin ehkä ennakolta ajattelisi. Tietoa on ollut internetin myötä saatavilla lähes rajoittamattomasti jo pitkään ennen tekoälyn mukaan tuloa. Opettajaa on silti tarvittu ja tullaan tarvitsemaan edelleen. Opettaja rajaa ja rakentaa järkevän kokoisia kokonaisuuksia ja paloittelee sisällön opiskelijoille haltuun otettaviksi palasiksi. Tätä työtä opettaja tekee, jos ei välttämättä aina yksilökohtaisesti, niin ainakin ryhmäkohtaisesti. Toisaalta opettaja innostaa ja motivoi aiheiden äärelle luomalla mielekkään kontekstin substanssin ympärille ja näin auttaa opiskelijaa rakentamaan kokonaisuuksia irrallisten oppien sijaan. Näihin tehtäviin tekoäly ei kykene. Ei ainakaan ilman esimerkiksi opettajaa asiantuntijana tekoälyä ohjaamassa.
Kysymys ei siis ole siitä, onko tekoäly hyvä vai huono tai saako tekoälyä hyödyntää vai ei. Kyse on siitä, miten tekoälyä päättää hyödyntää. Oikein käytettynä tekoäly on oiva apuri. Väärin käytettynä se on helposti oikotie epäonneen. Tulevaisuudessa tärkein taito ei välttämättä olekaan tekoälyn käyttö, vaan sen käyttö järkevästi ja vastuullisesti.
Tämän blogitekstin luomisessa on hyödynnetty Microsoft Copilot -tekoälyä. Tekstin ajatukset ja näkemykset ovat kirjoittajan omia. Tekoälyä on hyödynnetty tekstin sujuvoittamiseen ja pilkkusääntöjen noudattamiseen. Vastuullisesti ja järkevästi? Se jääköön lukijan päätettäväksi.
Blogin kirjoittaja on Vuoden opettaja 2026 Jan Stenlund, lehtori (sähkö ja automaatio & matematiikka ja fysiikka) Lapin ammattikorkeakoulusta.