SAMOK on antanut sivistysvaliokunnalle kirjallisen asiantuntijalausunnon valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2027—2030. SAMOK pitää julkisen talouden suunnitelman mukaisia leikkauksia korkeakoulujen perusrahoitukseen lyhytnäköisinä aikana, jolloin Suomi tarvitsee kipeästi lisää korkeakoulutettuja asiantuntijoita. SAMOK suhtautuu aloituspaikkojen lisäämiseen periaatteellisen myönteisesti, mutta korostaa, ettei pelkkä määrällinen aloituspaikkoihin kohdennettu rahoitus turvaa koulutuksen laatua pitkällä aikavälillä. Tämän lisäksi SAMOK osoittaa epäilyksensä kehityksestä, jossa TKI-rahoitustavoitteen laskennallista saavuttamista pyritään helpottamaan EU:n hankerahoitusta ja Sitran T&K-rahoitusta koskevilla tilastollisilla siirroilla sen sijaan, että korkeakouluille ja tutkimukselle suunnattaisiin aidosti uutta perusrahoitusta.
SAMOK nostaa esille myös vakavan huolensa Suomen maksuttoman koulutuksen periaatteen tulevaisuudesta. Täyskatteelliset lukukausimaksut EU/ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille toisella asteella ja korkeakouluissa sekä suunnitellut avoimen korkeakoulun täyskatteellisesti hinnoitellut tutkinnot heikentävät pitkäjänteistä tavoitetta koulutuksen saavutettavuudesta sosioekonomisesta taustasta riippumatta. SAMOK vastustaa näitä muutoksia voimakkaasti, sillä ne uhkaavat romuttaa suomalaisen sivistysyhteiskunnan luonteen ja tasa-arvon
SAMOK pitää opintotuen kokonaisuudistukseen varattuja määrärahoja riittämättöminä opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi. Nykytilanteessa opiskelijat pakotetaan kattamaan peruselinkustannuksensa opintolainalla, mikä osuu raskaimmin niihin ammattikorkeakouluopiskelijoihin, joiden odotettu tulotaso on matalin ja joilla ei ole mahdollisuutta työskennellä opintojen ohessa. Jotta toimeentulo voitaisiin aidosti turvata ilman kohtuutonta velkataakkaa, uudistuksen varat tulisi ensisijaisesti kohdistaa opintorahan ja uuden opintotuen asumislisän tason tuntuvaan korottamiseen.
SAMOK suhtautuu kielteisesti ehdotettuun kaksiportaiseen opintolainahyvitykseen, sillä se on epäreilu niitä opiskelijoita kohtaan, joiden opinnot viivästyvät heistä riippumattomista syistä, kuten sairastumisen vuoksi. Malli ei myöskään kannusta niitä, joiden opinnot ovat jo hidastuneet. Rankaisemisen sijaan opiskelijoiden toimeentuloa tulisi tukea kasvattamalla opintotukikuukausien määrää. Tukikuukausien lisääminen olisi paitsi opiskelijalle inhimillisempää, myös valtiontaloudellisesti järkevää, sillä se ehkäisisi opiskelijoiden putoamista toimeentulotuelle erityisesti haastavina kesäkuukausina ja opintojen loppuvaiheessa.