Uusi EU:n komissio ja melko tuore Euroopan parlamentti aloittavat toimintansa isojen muutospaineiden keskellä. Yksi elintärkeä kysymys EU:lle on tietenkin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, sekä laajempi turvallisuusympäristö. Toinen Brysselissä paljon puhututtava asia on union heikkenevä kilpailukyky suhteessa Kiinaan ja USA:han. Investoinnit valuvat EU:n ulkopuolelle ja yritysten sääntelyyn liittyvä Bryssel-efekti jäi toteutumatta. Kilpailukyvyn ja vihreän siirtymän yhteensovittaminen tulee olemaan näkyvästi uuden komission agendalla. Lähitulevaisuudessa unionin täytyy myös tosissaan alkaa pohtia EU:n laajentumisen ja maahanmuuton tulevaisuuden käytäntöjä, sillä kumpikaan keskustelu ei tule olemaan mutkaton. Jotta EU voisi olla vahvempi ulkopoliittinen toimija suhteessa sen ulkopuolisiin suurvaltoihin, tulisi toimivaltakysymyksiä ja päätöksentekomenetelmiä tarkastella uudelleen. Toisaalta samalla on myös tarve kuroa umpeen demokratiavaje, jotta EU:lla todella on legitimiteetti vahvaan toimijuuteen. Tästä kaikesta keskustelimme Sitran EU:n tulevaisuuden johtamiskoulutuksessa, johon sain kunnian osallistua muiden alojen ja eri sektoreiden EU-asiantuntijoiden kanssa.
Koulutuksen rooli uuden Euroopan komission agendassa
Komission alkavan työn tueksi on tänä vuonna julkaistu kolme raporttia: Enrico Lettan sisämarkkinaraportti, Mario Draghin kilpailukykyraportti sekä Sauli Niinistön varautumisraportti.
Vaikka raportit eivät ole komission tuotoksia, tullaan niistä epäilemättä ottamaan paljon vaikutteita seuraavan viiden vuoden työhön. Bryssel-kuplassa huomaa nopeasti, että erityisesti Draghin raportti puhututtaa, keskusteli sitten minkä tahansa EU-politiikan alan asiantuntijan kanssa. Ensi vuonna komissio julkaisee ehdotuksensa EU:n vuosien 2028-2034 rahoituskehykseksi, jossa kilpailukyvyn vahvistaminen tulee eittämättä olemaan keskiössä.
Koulutuksen ja opiskelijoiden osalta kiinnostavaa tulee olemaan, millainen ehdotus Erasmus+ -ohjelman jatkoksi laaditaan. Tämän hetkiselle rahoituskaudelle (2021-2027) Erasmus+ -ohjelman budjetti lähes kaksinkertaistettiin. Nyt näkymät erityisesti oppimiseen liittyvän liikkuvuusohjelman rahoituksen kasvattamiseksi näyttävät kuitenkin heikoilta. Rahaa on painetta suunnata erityisesti turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön sekä kilpailukyvyn kasvattamiseen. Vaikka moni päättäjä pitää Erasmus+ -ohjelmaa yhtenä onnistuneimmista EU:n rahoitusohjelmista, ei ohjelman pottimäärää ole helppo kasvattaa -ainakaan ilman yhteisvelkaa.
Lettan sisämarkkinaraportissa on kuitenkin koulutuksen kannalta kiinnostava nosto. Italian entinen pääministeri ehdottaa, että EU:n neljän perusvapauden (tavarat, henkilöt, palvelut ja pääomat) lisäksi tutkimuksen, koulutuksen ja innovaatioiden kokonaisuus tulisi nostaa yhdeksi unionin perusvapaudeksi. Ehdotus käy järkeen; onhan osaamisella myös oma roolinsa niin kilpailukyvyn kuin turvallisuuden vahvistamisessa. Lettan ehdotus toimii hyvänä puolestapuhujana myös Erasmus+ -budjetin kasvattamiselle, mitä myös Euroopan parlamentti on ajanut. Nähtäväksi jää, pannaanko idea täytäntöön, vai jääkö se vain kauniiksi ajatukseksi.
Uunituoreen komission salkkujaossa sana koulutus loistaa poissaolollaan. Romanialaisen komissaarin Roxana Mînzatun vastuulle kuuluvat ’ihmiset, taidot ja valmius’, mikä käytännössä sisältää myös korkeakoulusektorille kuuluvat asiat. Aiemmalla komission kaudella eteenpäin viedyt koulutuspoliittiset aloitteet, kuten eurooppalaiset korkeakouluverkostot, eivät siis ole häviämässä mihinkään. Se missä muutos on kuitenkin havaittavissa, on narratiivi. Osaamisesta puhuminen viestii vahvaa koulutuksen ja työelämän välistä kytköstä. Yhteys on luonnollinen, mutta koulutusta ei tule nähdä ainoastaan välineenä työelämän tarpeiden täyttämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi, sillä koulutuksella on myös laajempi rooli yhteiskunnallisten hyötyjen tarjoajana.
Kohti ennakoivampaa ja ratkaisukeskeisempää EU-vaikuttamista
Sitran EU:n tulevaisuuden johtamiskoulutuksessa kuulimme ja keskustelimme paljon näkemyksistä liittyen Suomen EU-vaikuttamiseen. Suomea arvostetaan, mutta EU-vaikuttamisemme saisi olla proaktiivisempaa ja tarjota komissiolle konkreettisempia muutosehdotuksia esityksiin pelkkien tyrmäysten sijaan. Valtion lisäksi myös muiden toimijoiden, kuten järjestöjen, yritysten ja kaupunkien, tulisi vaikuttaa EU:n tulevaisuuteen yhä aktiivisemmin ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Moni EU-asioiden parissa työskentelevä jakaa kanssani ajatuksen siitä, että vaikuttaminen on usein liian myöhäistä silloin, kun asiasta Suomessa uutisoidaan. Mielestäni meidän tulisi joukolla ryhdistäytyä, ja antaa EU:n tulevaisuudelle enemmän syötteitä, jos haluamme olla kokoamme suurempi jäsenvaltio. Haastankin kaikki kollegani eri aloilta mukaan tähän yhteiseen projektiin!
P.s. Yksi SAMOKin ja SYLin EU-vaalitavoitteista on jo saavutettu, saimme nimittäin suomalaisen mepin Maria Guzeninan CULT-valiokunnan varajäseneksi. Odotamme innolla yhteistyötä tulevina viitenä vuotena!
Kirjoitta SAMOKin eurooppapolitiikan ja kansainvälisten asioiden asiantuntija Roosa Veijola.