Ammattikorkeakouluopiskelijoista 64%:a kertoo asumisen vievän yli puolet käytettävissä olevista tuloista. Valtaosa opiskelijoiden rahoista siis kuluu asumiseen ja siksi asuntopoliittinen vaikuttaminen onkin SAMOKille tärkeää. Asuntojen hinta, sijainti ja kulkuyhteydet vaikuttavat kaikkien opiskelijoiden arkeen.

Syyskuun alussa ilmestyi eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaama Asuntopolitiikan kehityskohteita -tutkimus, joka perkaa nimensä mukaisesti valtion asuntopolitiikan nykytilaa ja kehittämistarpeita. Tutkimuksen laatijat esittävät myös päättäjille 18 suositusta asuntopolitiikan uusiksi linjoiksi. Suositukset ohjaavat varmasti asuntopolitiikasta käytävää keskustelua ja päätöksentekoa, joten arvioidaanpa ehdotuksia opiskelijanäkökulmasta.

Asuntopula on ratkaistava

Tutkijoiden esittämät suositukset ovat yleisesti ottaen hyviä ja korostavat monia sellaisia asioita, joita myös SAMOK on pitkään ajanut. Asuntoja on rakennettava lisää, sillä kasvukeskukset, erityisesti pääkaupunkiseutu, kärsivät asuntopulasta. Pula asunnoista taas nostaa vuokratasoa.

Siksi onkin helppo yhtyä tutkimuksen suosituksiin, joissa ehdotetaan esimerkiksi tonttitarjonnan lisäämistä ja rakentamisen normien purkamista. Lisää tontteja tarkoittaa lisää asuntoja, kun taas normien sujuvoittaminen laskee asuntorakentamisen kustannuksia. Tarvitaanko esimerkiksi jokaisen opiskelija-asunnon kylkeen todella kasa parkkipaikkoja, kuten nykyiset autopaikkanormit tuntuvat vaativan?

Pitkäjänteinen asuntorakentaminen kunniaan

Asuntopolitiikka toimii vuosikymmenten aikajänteellä: kun talo rakennetaan, ei sitä noin vain pureta tai siirretä. Siksi on kiitettävä myös tutkijoiden toimenpide-ehdotuksia, jotka korostavat asuntopolitiikan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Tutkimuksen laatijat ehdottavat esimerkiksi, että maankäyttö ja liikennesuunnittelu tulee sitoa paremmin toisiinsa ja että kunkin kaupunkiseudun julkisrahoitteisen  asuntokannan koko ja rakenne tulisi sopia valtion, maakunnan ja kuntien välisen yhteisillä neuvotteluilla. Kuulostaa tylsältä – ja se on hyvä! Emme kaipaa tempoilua tai yllätyksiä, vaan varmaa asuntorakentamista. Pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen asuntopolitiikka on tylsää, mutta järkevää.

ARA-rahoitus on opiskelija-asuntojen turva

Hyvien ehdotusten keskeltä löytyy myös kaksi huonompaa ideaa, joista molemmat liittyvät valtion ARA-tuotantoon. ARA eli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus vastaa valtion asuntopolitiikan toimeenpanosta. Se myöntää asumiseen ja rakentamiseen liittyviä avustuksia, tukia ja takauksia sekä ohjaa ja valvoo ARA-asuntokannan käyttöä. Käytännössä kaikki Suomen opiskelija-asunnot tehdään valtion korkotukemilla lainoilla ja investointiavustuksilla – siis ARA-rahoituksella.

Ensimmäinen ongelmallinen suositus liittyy ARA-tonttien hintoihin. Kun ARA rahoittaa esimerkiksi opiskelija-asunnon rakentamista, edellyttää se, että tontti alittaa tietyn etukäteen määritellyn vuokrahinnan. Tämä hinta on usein, etenkin kaupunkien keskustoissa, huomattavasti markkinahintaa alhaisempi. Kunnat ovat suostuneet vuokraamaan tontin markkinahintaa halvemmalla, koska ARA-rahoitteisiin asuntoihin liittyvät pitkät 40 vuoden rajoitukset asunnon käyttötarkoituksen ja vuokran suhteen (asunto rajataan tietylle joukolle, esimerkiksi opiskelijoille, ja vuokranantaja sitoutuu omakustannevuokraan). Halvempi tonttivuokra on siis varmistanut kohtuuhintaisen asumisen myös halutuimmilla asuinpaikoilla ja estänyt alueiden välistä segregaatiota.

Tutkimuksessa ehdotetaan, että jatkossa kuntien tulisi vuokrata ARA-tuotannon tontit samoilla hintakriteereillä vapaarahoitteisen asuntotuotannon kanssa. Tonttivuokrien alennuksista tulisi siis luopua, mikä johtaisi korkeampiin vuokriin ARA-kohteissa. Tämä vuokrannousu tulisi ehdotuksen mukaan kompensoida vuokralaisille erillisellä lisäasumistuella. Ehdotettu malli siis lisäisi jo ennestään monimutkaiseen sosiaaliturvajärjestelmäämme ylimääräisen lisäelementin. Lisäksi se ohjaisi ARA-asunnontuotannon rajallisia resursseja kalliimpiin asuntoihin – pois opiskelijoille ja muille vähätuloisille paremmin soveltuvista kohtuuhintaisemmista asunnoista.

Tehdäänhän ARA-rahoituksella jatkossakin asuntoja, ei liikennehankkeita?

Toinen tutkimuksen huonoista suosituksista liittyyy ARA-rahoituksen käytön laajentamiseen. Nykyään ARA-varat ovat valtion budjetin ulkopuolisessa rahastossa ja niitä käytetään ainoastaan kohtuuhintaiseen asuntorakentamiseen. Tutkimuksen laatijat ehdottavat, että jatkossa ARA-varallisuutta käytettäisiin kaupunkirakenteen ja asumista edistävän infrastruktuurin kehittämiseen, kuten liikenneprojekteihin. Asuntorakentamiseen tarvittavat rahat taas katettaisiin suoraan valtion budjetista.

Tämä ehdotus on huono, sillä yksi budjetin ulkopuolisen ARA-rahoituksen vahvuus on sen riippumattomuus kulloisistakin taloussuhdanteista. ARA:n avulla myös esimerkiksi lama-aikoina on kyetty rakentamaan kohtuuhintaisia asuntoja, vaikka valtion budjetti on ollut tiukoilla. Asuntopolitiikkaa on tehtävä pitkällä aikasyklillä ja nykymuotoinen ARA-varallisuus on mahdollistanut sen. Tehdään siis ARA-rahalla jatkossakin esimerkiksi opiskelija-asuntoja, ei liikennehankkeita!

Eero Löytömäki
sosiaalipoliittinen asiantuntija