SAMOKin 24. varsinainen liittokokous pidettiin viime viikolla Helsingissä. Itselläni liittokokouksia tuli täyteen peräti 49, ja ensi vuonna sekä SAMOK että minä vietämme juhlaliittokokousta. Koska olen ollut syksystä 1999 lähtien yhtä varsinaista ja yhtä ylimääräistä liittokokousta lukuun ottamatta paikalla, rohkenen esittää joitain havaintoja liiton ylimmän päätöksentekijän kehityssuunnista ja tilasta.
Marraskuussa 1999 saavuin lumisateessa SAMOKin neljänteen varsinaiseen liittokokoukseen Hyvinkäälle. Olin aikaisemmin hankkinut liittokokouskokemusta ylioppilaskuntakentällä ja onnistunut neuvottelijana mm. kääntämään yhden Syl:n puheenjohtajavalinnan päälaelleen siten, että selkeä ennakkosuosikki jäi rannalle kun oman ylioppilaskuntamme ehdokas valittiin yhden äänen enemmistöllä. Odotin kovia henkilövalintakuvioita myös SAMOKin liittokokouksessa. Liittokokous keskusteli innokkaasti mm. ammattikorkeakoulutuksesta ja sen tilasta, kuten pitääkin. Sen sijaan Korpilammelta Syl:n liittokokouksista tuttu henkilövalintapeli ja neuvottelukulttuuri puuttuivat suurelta osin. Perustajaliitot Terhol ja Skol yrittivät pitää vielä hegemoniastaan kiinni, siinä juurikaan onnistumatta. (SAMOKin historiaan voi tutustua täällä.)
Valtatyhjiöillä on tapana täyttyä. Toimiessani vuosina 1999-2004 pääsihteerinä opiskelijakuntakentällä, oli suhteellisen helppo menestyä liittokokousten henkilövalintojen junailussa. Aikavälillä 2000-2002 henkilövalintoja sävyttivät yön kähmässä käydyt neuvottelut erilaisine kuvioineen. Erityisenä on jäänyt mieleen se kuinka vuonna 2003 neuvotteluissa edustamani äänet valitsivat puheenjohtajan ja viisi kuudesta hallituksen jäsenestä. Tämä oli tietysti aika epäterve tilanne ja kaukana yhdistystoiminnan ideasta.
Mielestäni on tärkeää ja arvokasta, että meillä on kokous jossa kaikilla on aito mahdollisuus asettua ehdolle liittohallitukseen ja liittokokous on ylin päättävä elin. Näin yhdistyslain henki toteutuu. Tätä valtaa ei pidä luovuttaa pois kabinetteihin ja pieniin piireihin. Liittokokoukselle tulee antaa sen ansaitsema arvokkuus ja valta mitä sille kuuluu. Uskon, että liittokokoustamme on varmasti mahdollista kehittää vielä paremmaksi ja saavutettavammaksi.
Päädyin pian kyseisen liittokokouksen jälkeen SAMOKiin töihin katsomaan asiaa toisesta näkökulmasta. Liittokokous näyttää liiton tasolta aika erilaiselta kuin liittokokousedustajana. Valmisteluvalta antaa liiton toimistolle tietysti paljon vaikutusmahdollisuuksia liittokokouksen kulkuun, mutta sen seuraaminen, mitä kokouksessa todella tapahtuu, on ajoittain vaikeaa. Liittokokouksessa tapahtuu paljon ja voi olla vaikea pysyä kärryillä siitä mitä on tapahtumassa, ennen kuin ääntenlaskennan aika koittaa. Asetelma jatkui käsittääkseni suunnilleen saman kaltaisena viime vuosikymmenen loppuun, kuin mitä se oli minun aikanani opiskelijakuntakentällä. Ei ehkä kuitenkaan niin räikeänä vaikutusvallan osalta, ja pääfoorumina oli edelleen itse liittokokous. Asiakysymyksistä keskustelukin oli edelleen vilkasta, mutta aikaisemmasta poiketen niitä kytkettiin enenevissä määrin myös henkilövalintoihin.
Tällä vuosikymmenellä neuvottelutoimintaa on pyritty siirtämään liittokokousta edeltäviin keskusteluihin, varsinaisten kokousten ulkopuolelle. Se on tietysti kokouksen kulun kannalta järkevää, mutta liittokokouksen rooli ylimpänä päättävänä elimenä ja kokousedustajien oikeus asettua ehdolle alkaa hämärtyä jossakin määrin. Myöskään tavoite, että asiakysymyksistä keskustelu lisääntyisi, ei ole toteutunut, vaan pikemminkin päinvastoin. Kokeilu kaikista henkilövalinnoista liittokokouksen alussa tukahdutti muut asiakeskustelut lähes kokonaan muutamaksi vuodeksi, vaikka piti käydä päinvastoin.
Viime viikon liittokokous oli kuitenkin hieno paluu keskustelukulttuuriin ja henkilövaaleissakin oli paljon hyviä ehdokkaita, mistä olen iloinen. Keskustelukulttuuria saadaan toivottavasti edelleen parannettua esimerkiksi lisäämällä videoneuvotteluja yms.
En ole mitenkään ylpeä roolistani menneissä liittokokouksissa. Mielestäni on tärkeää ja arvokasta, että meillä on kokous jossa kaikilla on aito mahdollisuus asettua ehdolle liittohallitukseen ja liittokokous on ylin päättävä elin. Näin yhdistyslain henki toteutuu. Tätä valtaa ei pidä luovuttaa pois kabinetteihin ja pieniin piireihin. Liittokokoukselle tulee antaa sen ansaitsema arvokkuus ja valta mitä sille kuuluu. Uskon, että liittokokoustamme on varmasti mahdollista kehittää vielä paremmaksi ja saavutettavammaksi.
Antti Hallia
työelämäpolitiikan asiantuntija
Antti vastaa elinikäisestä eli jatkuvasta oppimisesta, työ- ja elinkeinopolitiikasta sekä etuusjärjestelmistä kuten esimerkiksi opintotuesta. Ole yhteydessä koska vaan – autamme mielellään asiassa kuin asiassa AMK-opiskelijoihin liittyen!
SAMOK Behind the Scenes raottaa salaisuuden verhoa! Millaisia työntekijämme ovat ja mitä he tekevät päivittäisessä työssään? Odotamme innolla porukkamme toteutuksia, toivottavasti sinäkin. Seuraa somekanaviamme ja pysyt mukana menossa!
Instagram: samok_fin
Twitter: @SAMOK_FIN
Facebook: samok.fin