Koronasta ja etätöistä on kirjoitettu lukuisia blogeja ja muita juttuja. Olen itsekin tainnut kantaa jo aikaisemmin korteni siihen kekoon. Lupaan siis tämän olevan viimeinen kerta. Ehkä.
Puolentoista vuoden etätöiden ja kotoilun jälkeen kaiken piti olla jo ohi. Viimeisin koronapiikki tökättiin lomien loputtua elokuussa käsivarteeni. Syyskuun loppupuolella pääsin jo ensimmäiseen sidosryhmätilaisuuteen reippaiemaan Nuuksiossa ja saunomaan Pasilassa. Lokakuussa pääsin julkaisutilaisuuteen Kelaan sekä kokoustamaan Opetushallitukseen. Olivat riemukkaista tilaisuuksia, jossa ihmiset näkivät toisensa livenä pitkästä aikaa ja jutustelusta ei tahtonut tulla loppua. Pääsinpä vielä perheen kanssa viikon lomamatkalle Kanarialle samoihin aikoihin.
SAMOKin toimistolla siirryttiin osittaiseen läsnätyöhön lokakuussa. Palavereja siis muuallakin kuin verkossa. Tätä riemua kesti noin kuukauden, eikä se edes ehtinyt kunnolla asettua edes uomiinsa. Viikolla 47 sähköpostit täyttyivät taas verkkoon siirretyistä tai peruutetuista tapahtumista, kokouksista palavereista sun muista. Nyt mietitään miten alkuvuoden tapahtumia voitaisiin järjestää terveysturvallisesti vai voidaanko ylipäätään.
Omassa työssä korona-ajan vaikutukset ovat olleet suurimpia sidosryhmien ja vaikuttajien tapaamisten osalta. Teams-tapaamiset onnistuvat kohtuullisen hyvin tuttujen toimijoiden kanssa. Uusien tuttavuuksien kanssa homma saattaa olla hieman jähmeää, tai sitten sujua ihan luontevastikin. Se kuitenkin on tullut ilmeiseksi, että ei luonteva laaja epäformaali tiedonvaihto ihan vanhaan malliin suju. Juorut, sivumennen tehdyt heitot ja yleinen jutustelu ajankohtaisista aiheista ja muu sellainen epävirallista tietoa tuottava loistaa jos ei poissaolollaan, niin ainakin näyttelee todella pientä roolia aikaisempaan nähden.
Toinen oman työn sisältöön liittyvä koronavaikutus liittyy SAMOKin alumnitoimintaan. Toimin oman työni ohella liiton alumnikoordinaattiorina ja jo kaksi vuosittaista tapahtumaa on siirretty hamaan tulevaisuuteen kun jo kolmatta pitäisi ruveta valmistelemaan. Joulukuun alku ei sitten ollutkaan rästiin jääneille sopiva ajankohta. Jos epidemia tästä laantuu, niin alkuvuonna sitten saa ihan urakalla touhuta alumnien kanssa. Jospa toimintaa päästäisiin ihan kehittämäänkin.
Tässä siis odetellaan mitä koronatulevaisuus tuo tullessaan. Suunnilleen kaikki koronastrategian mittarit vilkkuvat punaisella. Itse elän lähempänä koronaa kuin koko kahden vuoden jakson aikana. Pohjois-Helsinkiläinen pientaloalueemme on tähän asti ollut varsin tautivapaata vyohykettä. Kunnes nyt yhtäkkiä tarttuvuusluku on ylivoimaisesti Helsingin korkein ja tauti tuntuu myös kotikadulla. Ja uusi tarttuvampi virusmuunnos on vasta tulossa. Enpä usko, että kuluvana vuonna juuri mihinkään on kotoa syytä lähteä, mutta katsellaan taas mitä tästä tulee ja milloin.
Yhteiskuntapolitiikan asiantuntija
Tämä blogikirjoitus on osa SAMOKin Behind the scenes -blogisarjaa, jossa tutustutaan SAMOKin hallituksen ja henkilöstön työn taustoihin.