Yhdenvertaisuus – niin tärkeä, mutta monimerkityksellinen käsite. Yhdenvertaisuuden ilmenemiseen ja syrjimättömyyden alle mahtuu monenlaista. Itse sukelsin aiheen pariin syvemmin viime keväänä päästessäni toteuttamaan SAMOKin Yhdenvertaisuutta korkeakouluihin -hankkeen tutkimuksellista puolta. Otuksen toteuttama Opiskelijabarometri 2022 -tiedonkeruu toteutettiin tämän vuoden helmi-maaliskuussa, ja kyselyllä kerättiin tietoa myös korkeakouluopiskelijoiden epäasiallisen kohtelun kokemuksista sekä korkeakoulujen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokäytännöistä. Kollegani Ainon siirtyessä toisiin tehtäviin otin vetovastuun tiedonkeruun tulosten raportoinnista ja kuinka mielenkiintoisen aineiston pariin pääsinkään.
Analyysit paljastivat, että eniten syrjintää olivat kokeneet muunsukupuoliset amk-opiskelijat. Kiinnostavaa oli, että he kokivat syrjintää useammin opettajien kuin muiden opiskelijoiden taholta. Muunsukupuoliset kokivat myös useammin seksuaalista häirintää ja kiusaamista tai väkivaltaa kuin nais- ja miesopiskelijat. Samoin kansainväliset opiskelijat kokivat näitä epäasiallisen kohtelun muotoja useammin kuin suomalaisopiskelijat. Tulokset eivät valitettavasti yllätä ja samankaltaisia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Tekniikan Akateemiset TEKin tuoreimmassa opiskelijatutkimuksessa (Putila & Bairoh 2022) vähemmistöryhmien havaittiin kohtaavan muita vastaajia enemmän häirintää ja epäasiallista kohtelua. Eniten häirintää tai epäasiallista kohtelua opiskeluissa ja opiskelijatoiminnassa olivat kokeneet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat. TEKin opiskelijatutkimuksessa myös naiset raportoivat miehiä enemmän häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kokemuksista, ja minkä havaitsimme myös omassa tutkimuksessamme. Sukupuoli oli merkityksellinen tekijä myös muun muassa vuoden 2017 Tasa-arvobarometrissä (ks. Attila & Keski-Petäjä 2018). Kansainvälisten opiskelijoiden ja vähemmistöihin identifioituvien opiskelijoiden kohtaama epäasiallinen kohtelu on ilmennyt muun muassa Ammattikorkeakoulujen arvot ja asenteet -tutkimuksessa (Penttilä 2019). Kyseissä tutkimuksessa syrjintäkokemuksia oli muutoinkin useammilla kuin meidän tutkimuksessa: siinä noin joka viides vastaaja oli kohdannut syrjintää, meidän tutkimuksessa noin joka kymmenes.
Ryhmän ulkopuolelle jättäminen ja vähättely sekä nimittely tai ennakkoluuloisuus olivat tutkimuksessamme yleisimmin mainitut syrjinnän muodot. Sama oli nähtävissä myös TEKin opiskelijatutkimuksessa, jossa korostuivat kiusaaminen, ulossulkeminen ja asiattomat kommentit (Putila & Bairoh 2022). Syrjintä ja epäasiallinen kohtelu laajemminkin voi näin jäädä helposti havaintojemme ulkopuolelle ja etenkin korona-ajan etäopiskeluissa toisten opiskelijoiden ja opettajien on voinut olla vaikeampaa havaita, kuka mykistetään Teamseissä ja Zoomeissa muutoin kuin mute-nappulalla.
”Kokemukset yhdenvertaisuuteen ja sen käytöntöihin liittyen olivat sidoksissa muun muassa sukupuoleen, suoritettavan tutkinnon tasoon, siihen oliko kansainvälinen opiskelija vai ei sekä kokemukseen vähemmistöön kuulumisesta. ”
Tutkimuksemme kertoo, että todella monilla asiat ovat hyvin. Esimerkiksi kaikkiaan neljä viidestä vastanneesta ammattikorkeakouluopiskelijasta koki olonsa turvalliseksi oppilaitoksessaan. Kuitenkin vain 57 % vastanneista amk-opiskelijoista ajatteli, että korkeakoulussa huomioidaan ihmisten moninaisuus. Kokemukset yhdenvertaisuuteen ja sen käytöntöihin liittyen olivat sidoksissa muun muassa sukupuoleen, suoritettavan tutkinnon tasoon, siihen oliko kansainvälinen opiskelija vai ei sekä kokemukseen vähemmistöön kuulumisesta. Aiheen moninaiset taustatekijät korostavatkin entisestään yhdenvertaisuuden merkityksellisyyttä ja sitä, kuinka tärkeää on edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta heterogeenisen opiskelijajoukon keskuudessa.
Korkeakoulujen onkin tärkeää panostaa turvalliseen ja yhdenvertaiseen keskustelukulttuuriin sekä nostaa olemassa olevia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiaan näkyvämmin esille. Vain niukasti yli puolet vastanneista koki oppilaitoksensa ilmapiirin sellaiseksi, että tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvistä asioista on helppo puhua. Tutkimus myös paljasti, että opiskelijakunta- ja opiskelijajärjestöaktiivit tunsivat oman korkeakoulunsa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman paremmin kuin muut opiskelijat. Aktiiveista runsas puolet ja muista opiskelijoista vain kolmannes oli samaa mieltä suunnitelman tuttuudesta. Lainmukainen opiskelijoiden osallisuus vaikuttaakin selvityksen perusteella koskevan juuri opiskelija-aktiiveja, mutta tieto suunnitelmasta ei tavoita kaikkia opiskelijoita. Yhtenä syynä tähän voi olla se, että vuonna 2020 kaikissa ammattikorkeakouluissa ei ylipäänsä ollut voimassa olevaa suunnitelmaa, minkä Inkeri Tanhua (2020) havaitsi korkeakoulujen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuuden edistämistä käsittelevässä selvityksessään. Monet suunnitelmista olivat myös puutteellisia. (Ks. Tanhua 2020.)
Työtä yhdenvertaisuuden parissa on tärkeää jatkaa käytännön tasolla, mutta myös tutkimusmaailmassa. Aiheesta on viime vuosina puhuttu ja kirjoitettu korkeakoulutuksen kentällä paljon, mutta tutkittua tietoa aiheesta on saatavilla vähemmän. Graduntekijät ovat onneksi valottaneet ilmiötä, mutta tarvetta olisi yhä monipuolisemmalle tutkimukselle. Julkaisemamme tulosten koonti herättää monia kysymyksiä. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tarkastella esimerkiksi vähemmistöön kuuluvien toiveita yksilöllisistä ja erityisellä tavalla järjestetyistä kursseista sekä tuesta, joiden myötä voitaisiin lisätä opintojen esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Tarvitaan myös tietoa opiskelijoista laaja-alaisemmin. Nyt esiin nostamissani tuloksissa pääosassa olivat ammattikorkeakoulujen opiskelijat. Seuraavaksi omalla työpöydälläni on tarkastella, kuinka heidän ja yliopisto-opiskelijoiden kokemukset ja näkemykset eroavat – vai eroavatko ne. Onko korkeakoulusektoria merkityksellisempää opiskelupaikka ja sen käytännöt vai kytkeytyykö asiaan isompia rakenteellisia tekijöitä?
Virve Murto, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus