Yhteiskunnan menestymisen on pitkään nähty perustuvan kasvuun ja tehostamiseen. Työelämässä esimerkiksi koneet ovat tuoneet kasvua ja tehokkuutta, nykyään sitä löydetään automaatiosta ja tekoälystä. Viime aikoina ollaan herätty huomaamaan ettei luonto kestä nykyisellään jatkuvaa menoa, joten kasvun ajatustakin on mietitty uusiksi. Kasvuun perustuva ajattelu näkyy kuitenkin edelleen kaikkialla yhteiskunnassa ja aiheuttaa haastavia tilanteita esimerkiksi koulutuksen saralla, jossa tehostaminen ja kasvu eivät kuulu perinteiseen kulttuuriin.
Suomessa opiskelijat valmistuvat verrokkimaita hitaammin. Toisaalta valmistuneet työllistyvät hyvin ja myös laadukkaasti; valmistuneet eivät esimerkiksi tee palkattomia harjoitteluita kuten joissain maissa. Hidas valmistuminen voidaan kuitenkin nähdä resurssien hukkana. Tähän onkin pyritty hakemaan muutosta esimerkiksi leikkaamalla tutkintojen enimmäissuoritusaikoja ja rajaamalla opintotukikuukausia. Lisäksi rakenneuudistuksilla ja yhteistyön lisäämisellä on pyritty vähentämään turhaa hallintoa. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on saada yhteiskunnan resurssit, olivat ne sitten rahaa tai ihmisiä, tehokkaammin käyttöön. Voidaankin jopa sanoa, että pienemmällä rahasummalla pyritään saamaan enemmän tuloksia.
Miten paljon oppimista lopulta voi tehostaa? Oppiminen on ajattelutyötä, johon robotisaatio tai muu tekniikan kehitys ei tuo nopeutta.
Mutta miten paljon oppimista lopulta voi tehostaa? Oppiminen on ajattelutyötä, johon robotisaatio tai muu tekniikan kehitys ei tuo nopeutta. Ihminen tarvitsee aikaa tiedon sisäistämiseen. Jos oppimista ja ajatusprosessia ei voi tehostaa, niin voiko opiskelua? Opiskelijaelämään on pitkään liitetty osin aiheellisesti mukaan ajatus siitä, että nuori etsii itseään ja löytää oman paikkansa maailmassa. Kun puhutaan opiskelun tehostamisesta, puhutaan itse asiassa tämän itsensä etsimisen karsimisesta. Siinä puhutaan välivuosista, vaihtojaksoista, järjestöelämästä, työkokemuksesta ja kaikesta muusta, joka tuo elämään uusia kokemuksia. Asioista, jotka eivät suoraan lisää opintopisteitä tutkintoon, mutta kerryttävät tutkinnon ulkopuoleista osaamista, on ollut viime aikoina tiukan tarkastelun aihe. Ainakin tältä monesta opiskelijasta tuntuu. Tavoitteena putkitutkinto, joka suoritetaan mahdollisimman nopeasti, ja muusta kokemuksesta viis?
Rinteen hallitus teki suunnanmuutoksen koulutukseen panostamiseen; vuosia jatkuneen leikkaamisen sijaan se lisäsi hieman koulutuksen rahoitusta. Ajatus tehostamisesta ei kuitenkaan ole poistunut, vaan opiskelijat halutaan edelleen mahdollisimman nopeasti työelämään. Työllisyyden kasvattamiseen tarvitaan kaikki keinot käyttöön. Mutta mitä jos leikkauksien ja rajoitusten sijasta siirryttäisiin vihdoin opiskelijaystävällisempiin keinoihin?
Ammattikorkeakouluopiskelijoiden tavoitteena ole oleskella yhteiskunnan rahoilla korkeakoulujen käytävillä. Suurin osa amk-opiskelijoista valitsee ammattikorkeakoulun, koska he haluavat työllistyä.
Ammattikorkeakouluopiskelijoiden tavoitteena ole oleskella yhteiskunnan rahoilla korkeakoulujen käytävillä. Suurin osa amk-opiskelijoista valitsee ammattikorkeakoulun, koska he haluavat työllistyä. Usein valmistumisen viivästymiseen johtuvat syyt ovat kaikkialla muualla kuin opiskelijoiden laiskuudessa: esimerkiksi opiskelijoiden mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet 2000-luvulla, ja psyykkisistä oireista kärsii jopa 30% korkeakouluopiskelijoista. Valmistumisen jouduttamisen keinoina kannattaakin rajaamisen ja leikkaamisen sijaan käyttää esimerkiksi varhaista tukea. Henkilöstövähennysten sijaan opiskelijat kaipaavat ohjauspalveluita ja lähiopetusta. Koulutuksen kehittämisessä fokuksena tulee olla joustavuuden lisääminen ja osaamisen tunnistamisen kehittäminen, mihin ammattikorkeakouluissa onkin jo ennakoivasti panostettu.
Koulutuksen rahoituksessa on otettu suunnan muutos: ainakin leikkaaminen näyttää hetkeksi lakanneen. Olisiko myös aika lopettaa laiskoista opiskelijoista puhuminen, ja siirtyä keskustelemaan rakenteista jotka hidastavat tai pahimmillaan estävät aktiivisia opiskelijoita valmistumasta?
Anniina Sippola
korkeakoulupolitiikan asiantuntija
[email protected]
050 389 1014