Kaikkien, joilla on lukivaikeus, ei tarvitse suorittaa korkeakoulututkintoa, kuten ei kaikkien niidenkään, joilla ei ole lukivaikeutta. Mutta jos oma kiinnostus ja taipumukset ohjaavat korkeakouluopintoihin, lukivaikeus ei saa olla opintojen este.

Korkeakouluissa on aina ollut opiskelijoita, joilla on lukivaikeus, mutta he ovat olleet ja ovat edelleen aliedustettu ryhmä. Tämän korjaamiseksi tarvitaan muutosta asenteissa, tuen saamisessa varhaiskasvatuksesta alkaen läpi koko koulu- ja opiskelupolun, korkeakoulujen pääsykokeissa sekä korkeakouluissa tarjottavassa tuessa.

ASENTEET

Välillä törmää asenteeseen tai käsitykseen, että lukivaikeuksiset eivät kuulu korkeakouluihin. Myös perusopetuksessa lukivaikeuksisia oppilaita ohjataan helposti hakeutumaan ennemmin ammatilliseen koulutukseen kuin lukioon, vaikka yleissivistävän opiskelun jatkaminen kiinnostaisi ja tuntuisi itselle sopivammalta. Lukiossa opiskelevista paljon pienemmällä osalla kuin ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista on lukivaikeus. Tarvitaan perusteellista asenteiden muokkausta, jotta lukivaikeuksiset nuoret voivat yhdenvertaisesti muiden kanssa suuntautua ja saada kannustusta itseä kiinnostavalle alalle.

TUKI VARHAISKASVATUKSESTA LÄHTIEN

Lapset ovat lähtökohtaisesti uteliaita ja innokkaita oppimaan ja – kuten eräs CP-vammainen pieni tyttö kerran viisaasti sanoi – ”pitävät itseään hyvinä, kunnes muut kertovat heille, etteivät he ole”. Lapsen minäkäsitys ja luottamus omaan oppimiseen voivat laskea monesta syystä, mutta lukivaikeus on tässä selvä riskitekijä. Lukivaikeuden tunnistaminen varhain, jotta myös oikeanlaista tukea voi antaa oikea-aikaisesti, luottamus lapsen oppimiseen sekä hänen vahvuuksiinsa keskittyminen ovat hyvän itsetunnon kehittymisessä korvaamattomia. Kaikkein tärkeintä matkalla kohti korkeakoulutusta on, että lapsilla ja nuorilla säilyy oppimisen ilo ja luottamus itseen oppijana, minkä myötä he haluavat ja uskaltavat asettaa tavoitteensa korkealle.

PEDAGOGINEN JA PSYKOSOSIAALINEN TUKI

Lapset ja nuoret peilaavat itseään ja osaamistaan muihin, ja jos lukemaan oppiminen ja luetun ymmärtäminen on selvästi vaikeampaa kuin muilla, se helposti johtaa käsitykseen itsestä huonona oppijana ja negatiivisiin tunteisiin oppimista ja opiskelua kohtaan. Lisäksi lukivaikeuteen voi liittyä haasteita muistissa, keskittymisessä ja oman toiminnan ohjaamisessa. Siksi varhaiset itseohjautuvuuden odotukset voivat olla lukivaikeuksisille nuorille vielä vaativammat kuin muille nuorille. Mahdollisuus rauhalliseen ja omaan tahtiin etenevään oppimiseen sen sijaan luo hyvän pohjan perustaitojen ja oppimisvalmiuksien vahvistumiselle.

On tärkeää ymmärtää, että lukivaikeus voi heijastua paitsi oppimiseen myös psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Olemme työssämme kuulleet paljon kokemuksia erilaisuuden, häpeän, huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteista, jotka voivat aiheuttaa vetäytymistä sosiaalisista ryhmistä ja tilanteista ja pahimmillaan kulkevat raskaana taakkana läpi koko elämän. Kouluissa tarvitaan herkkyyttä ja taitoa tukea paitsi jokaista lasta ja nuorta erikseen myös seurata ja ohjata heidän toimintaansa ryhmänä. Turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne on välttämätön edellytys sille, että lapsi ja nuori löytää omat vahvuutensa.

TUKI KORKEAKOULUOPINNOISSA

Useimmissa korkeakouluissa lukivaikeus otetaan pääsykokeissa huomioon. Erityisjärjestelyissä on kuitenkin paljon vaihtelua ja yhtenäisten käytänteiden kehittäminen olisi sekä korkeakoulujen että opiskelemaan pyrkivien etu. Aina ei ymmärretä, että lukivaikeuksiselle hakijalle juuri se lisäaika tai rauhallinen tila voivat mahdollistaa osaamisen osoittamisen ja ratkaista lopputuloksen. Osaamisvaatimukset ovat kuitenkin samat kaikille.

Korkeakouluopintojen aikana on hyvä varmistaa ohjauksen ja tuen riittävyys, jotta opiskelijat myös valmistuvat kohtuullisessa ajassa. Tärkeää on, että korkeakouluissa tiedostetaan lukivaikeuksisten opiskelijoiden olemassaolo, että lukivaikeudesta puhutaan avoimesti ja että mahdollisuudesta tuen saamiseen kerrotaan heti opintojen alussa.

VALMISTUMISEN JÄLKEEN

Kun opintojen polku on tuettu ja turvallinen, korkeakoulusta valmistuva lukivaikeuksinen nuori aikuinen on yhtä lailla muiden kanssa valmis ottamaan työelämän haasteet vastaan. Parhaassa tapauksessa hän on opintojen aikana oppinut sanoittamaan lukivaikeuttaan ja hyödyntämään sen tuomia vahvuuksia kuten ehkä ”out of the box” -ajattelua ja kykyä ymmärtää ja arvostaa erilaisuutta.

Lukivaikeuksisilla opiskelijoilla opinnot vaativat todennäköisesti keskivertoa enemmän työtä, kekseliäisyyttä ja sinnikkyyttä. Mutta sen seurauksena heistä voi tulla poikkeuksellisen ahkeria, kekseliäitä ja sinnikkäitä työntekijöitä. Siten lukivaikeus kääntyy lukivoimaksi, joka rikastuttaa sekä yksilön että (työ)yhteisön elämää.

Sarianna Reinikainen, toiminnanjohtaja

Heli Turja, projektipäällikkö

Erilaisten oppijoiden liitto

**

SAMOK kampanjoi tänä syksynä saavutettavamman korkeakoulutuksen puolesta. Tämä blogi on osa kampanjaa #moninainenAMK