Pauliina Savola toimii nykyisin viestintäkonsulttina.
Kuva: Salla Merikukka
Aloitin SAMOKissa kansainvälisten asioiden asiantuntijan tehtävässä loppuvuodesta 2010. Pöydälleni kuului niin kansainvälisten opiskelijoiden edunvalvontaa, kansainvälistä korkeakoulupolitiikkaa kuin kansainvälisiä järjestösuhteita, sekä ripauksia kestävää kehitystä ja kehitysyhteistyötä. Varsinainen buffet-pöytä: ylitsepursuava mutta maukas.
Jakkupuvusta villasukkiin ja Lapparin Team Finland
Siirryin järjestömaailmaan ulkoministeriön hyvin muodollisesta ilmapiiristä Lapinrinteen villasukkamaailmaan. Taisin tulla ensimmäisenä päivänä töihin jakkupuvussa! En omannut tippaakaan opiskelijajärjestötaustaa aloittaessani, joten maailma liittokokouksineen ja verisine debatteineen oli alkuun pienimuotoinen shokki. Melko nopeasti villasukat löysivät omiinkin jalkoihin. Milloin viiletin pitkin Lapparin käytäviä kopiohuoneeseen printtaamaan tiiliskivenpaksuisen kokouskansion European Students’ Unionin, ESU:n, liittokokouksiin, milloin SYL:n päätyyn keskustelemaan Juhan, Janinan, Cessin tai Fatun kanssa. Tiivis kattojärjestöyhteistyö, joka sai lempinimen Team Finland, oli välillä yksinäisen kansainvälisten asioiden tontin ilo ja onni.
Vuosiin mahtuu monta ylpeyden aihetta:
- SAMOKin EU-vaikuttamisen pohjatyön rakentaminen – oli hienoa huomata, että osaamistamme arvostettiin ja aloimme saada pian kommenttipyyntöjä käsiteltäviin asioihin Suomen mepeiltä,
- Vuonna 2011 Eero Mämmin kanssa tuplaliittarit Bulgariassa ja Suomessa. Välillä väsymystä itkien vessassa, mutta lopulta onnellisena,
- Ensimmäisen SAMOKlaisen, Taina Moisanderin, äänestäminen ESU:n varapuheenjohtajaksi valtavalla äänivyöryllä vuonna 2012,
- Bulgarialaisten, brittien, romanialaisten, makedonialaisten, hollantilaisten ja ranskalaisten kollegoiden kanssa keskustelun avaaminen koulutuksen saavutettavuudesta, erityisesti etnisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajataustaisten korkeakoulupolkuun liittyvissä kysymyksissä – jo kauan ennen kuin Arabikevät ja sitä seurannut siirtolaisliike teki keskustelusta välttämättömän myös opiskelijaliikkeelle Euroopan laajuisesti.
Yhdessä tekeminen niin kansallisesti kuin Euroopan areenoilla on jäänyt vahvasti mieleen: paremman huomisen rakentaminen yhdessä, yömyöhään ja koko sydämestä. Siinä on jotain äärettömän hienoa ja koskettavaa.
Politiikan korkeakoulu
Olen kutsunut SAMOKia politiikan korkeakoulukseni ja ESU:a kansainvälisen suhdetoiminnan täydennyskoulutukseksi. Opin vaikuttamisviestinnästä ja EU-päätöksenteosta oikeastaan kaiken työni kautta. Ymmärsin vihdoin, miten suuri merkitys järjestöillä oli yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Opin, miten politiikkaa tehdään ja lakeja säädetään; mitkä argumentit toimivat, ja mitkä eivät; kuinka rakennetaan vaikuttava viesti. Ja ehkä tärkeimpänä: kuinka käydään keskustelua ihmisen kanssa, jonka mielipiteitä et meinaa millään ymmärtää. Opin, että se on paitsi mahdollista, myös äärettömän hedelmällistä. Kaikkea tätä olen käyttänyt myöhemmin urallani niin toimittajana, korkeakouluhallinnossa, kehitysyhteistyössä kuin nyt viestintäkonsulttina.
Mignon-munia Nepaliin
Tunne, joka puristi rintaani 8000 kilometrin päässä opiskelijaliikkeestä, on kiteytys sille, mitä kaikista vuosista jäi käteen.
Bonuksena matkaani tarttui ihmisiä, joita kutsun edelleen ystävikseni sekä Suomessa että ympäri Eurooppaa. Tunnetta, jota siihen liittyy, on vaikea kuvata, mutta yritän.
Olin työvapaalla SAMOKista vuonna 2015 ja vapaaehtoistöissä Nepalissa. Olin haikaillut Mignon-pääsiäismunien perään Facebookissa pääsiäisen alla. Siinä välissä Nepalissa ehti maa liikkua jalkojen alla ja muuttaa kaiken. Maanjäristyksestä oli kulunut jokunen viikko. Kollegani Prem kiipesi yläkertaan ja ojensi minulle hymyillen paketin. Siellä oli litteiksi ja lämpimiksi matkustaneita Mignon-munia, pari Dacapo-suklaapatukkaa, korkeakouluopiskelijoiden eduskuntavaalikampanjan #Koulutuslupaus-materiaaleja, ja valokuvaterveiset SAMOKin kollegoilta.
Se kuulostaa ehkä kovin pieneltä eleeltä, mutta oli kaikkea muuta. Nypin kananmunankuoria littaantuneista suklaamunista ja pyyhin liikutuksen ja onnen kyyneleitä poskiltani. Tunne, joka puristi rintaani 8000 kilometrin päässä opiskelijaliikkeestä, on kiteytys sille, mitä kaikista vuosista jäi käteen.
Jotkut kutsuvat sitä rakkaudeksi.
Kokoontuminen Humanisticumin kesäsitseillä -12: vasemmalta Marina Lampinen SYL, Tapio Heiskari SYL, Pauliina Savola SAMOK, Juha Töyrylä SYL, Elin Blomqvist SAMOK, Jens Folland, NSO (Norja) ja Sabine Pettersson, SFS (Ruotsi).
Pauliina Savola
SAMOKin kansainvälisten asioiden asiantuntija 2010-2016
Tämä vierasblogi on osa SAMOKin juhlavuoden juhlintaa ja viestintää. Sarjassa eri henkilöt kertovat sekä muistelevat ajastaan SAMOKissa ja/tai yhteistyöstään SAMOKin kanssa.
Seuraa meitä somekanavissamme!
Instagram: @samok_fin
Twitter: @SAMOK_FIN
Facebook: @SAMOK.FIN