Koronapandemia. Moni blogiteksti, uutinen ja poliittinen paperi on viime vuosina nojannut sanomansa tähän vuosikymmenen alun maailmanlaajuiseen kriisiin. Näin aion tehdä myös itse, vaikka henkilökohtaisesti toivonkin, että voisimme pian jättää tämän kummallisen ajan taaksemme. Pandemia on kuitenkin vaikuttanut niin konkreettisesti kansainvälistymiseen, että koen tärkeäksi tarkastella ilmiötä paitsi tietysti muutoin omassa työssäni, myös näin pohdiskelevan blogitekstin muodossa.
Vuonna 2020 suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden vähintään 3 kuukautta kestävien ulkomaanjaksojen määrä laski noin puolella edelliseen vuoteen verrattuna, ilmiselvänä syynä koronapandemia. Jo ulkomaanjaksoille lähteneitä kehotettiin palaamaan Suomeen ja matkustamisesta tuli vaikeaa. Epävarmuuden aika jatkui vielä kevään 2020 jälkeen, kunnes rokotteet ja rokotepassin käyttöönotto helpottivat tilannetta jonkin verran. Kuitenkin epävarmuus kohdemaan pandemiatilanteesta ja mahdollisista rajoituksista on varjostanut monen aikeita lähteä ulkomaille, ja on saattanut tuntua helpommalta hylätä tai lykätä suunnitelmia. Toisaalta voimme myös argumentoida: ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kansainvälistymisen erilaiset virtuaali- ja hybridimuodot ovat yleistyneet, mitkä osaltaan tukevat myös kansainvälisyyden saavutettavuutta.
Oikeastaan koronapandemia oli kuitenkin viimeinen pisara jo kasvaneessa kuralammikossa, sillä pitkien ulkomaanjaksojen määrä on ollut laskussa jo ennen koronapandemiaa. Suhteellisen tasainen vuosittainen lasku alkoi vuodesta 2016. Samaisena vuonna hallitus päätti leikkauksista korkeakouluopiskelijoiden opintorahaan ja maksimitukiaikaan. Tästä helppo päätelmä on, että yhteiskunnan opiskelijoihin kohdistuneet kiristyneet vaatimukset valmistua nopeammin ja pärjätä vähemmällä taloudellisella tuella eivät ole kannustaneet ulkomaille lähtöön, pikemminkin päinvastoin.
Eurostudent VII 2019 -tutkimuksen tulokset osoittavat, että 63% vastaajista näkee ylimääräisten taloudellisten kustannusten vaikeuttavan merkittävästi ulkomaanjaksolle lähtöä. Muita oleellisesti vaikeuttavia tekijöitä korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta ovat erossa olo perheestä ja ystävistä, vähäinen hyöty opinnoille sekä motivaation puute. Tulokset kertovat meille siitä, että ilmiö on monisyinen. Tarvitsemmekin useita eri keinoja liikkuvuusmäärien kasvattamiseen, ja nyt maailman taas auetessa on oikea aika edistää asiaa. Puheiden tasolla kansainvälistymistä pidetään usein tärkeänä, mutta ovatko kaikki korkeakoulutuksen parissa toimivat todella sitoutuneita opiskelijoiden kansainvälistymisen edistämiseen?
Jokainen voi tehdä osansa, ja me SAMOKissa edistämme ulkomaan liikkuvuusjaksojen kurssin kääntämistä kasvuun monikanavaisesti. Yksi keino, jolla sinä lukijana voit edistää asiaa, on jakaa EU kiinnostaa -podcastiamme verkostoissasi. Erityisesti jaksossa EU ja nuoret puhumme yleisesti kansainvälistymisen hyödyistä opiskelijalle sekä tarkemmin Erasmus+ -ohjelman vaihdoista ja harjoitteluista.
Käännetään siis yhdessä kurssi nousuun!
Psst. Podcastimme saa jatkoa, joten luvassa on lisää mielenkiintoisia keskusteluja EU-teemoihin ja opiskelijoihin liittyen, pysy kuulolla!
Roosa Veijola
Eurooppapolitiikan asiantuntija