Olen ennenkin kirjoitellut muutamaan otteeseen perheellisistä opiskelijoista ja heidän asemastaan. Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen monestakin syystä. Ensimmäinen on se, että opiskelijalapsiperheistä ei vielä joitakin vuosia sitten tiedetty juuri mitään. Ei oikeastaan edes tiedetty paljonko heitä on. Toinen syy on se, että väestörakenteen muutos tulee ravistelemaan yhteiskuntaamme todella rajusti muutaman vuosikymmenen sisällä ja muutosvauhti tuntuu vain kiihtyvän. Muutos tulee koskemaan paitsi työelämää, koulutusjärjestelmää ja sosiaaliturvaa, niin oikeastaan myös kaikkia muita yhteiskunnan osa-alueita. Niinpä on merkityksellistä olla kiinnostunut niistä ihmisryhmistä joilla on lapsia ja pyrkiä parantamaan heidän asemaansa. Kolmas syy on sukupolvien välinen tasa-arvo. On kaikkien ikäluokkien kokonaisetu, että kaikilla lasta tai lapsia haluavilla olisi tähän vähintäänkin taloudelliset mahdollisuudet.
Aikana, jona syntyvyys on laskenut ennätyksellisen alas ja vieläpä ennätystahtia, yhteiskunnalla ei pitäisi olla varaa heikentää parhaassa lastensaanti-iässä olevan väestönosan taloudellisia mahdollisuuksia perheen perustamiseen.
Suomessa syntyi viime vuonna vain noin 50 000 lasta. Aikana, jona syntyvyys on laskenut ennätyksellisen alas ja vieläpä ennätystahtia, yhteiskunnalla ei pitäisi olla varaa heikentää parhaassa lastensaanti-iässä olevan väestönosan taloudellisia mahdollisuuksia perheen perustamiseen. Perheen perustaminen ja lasten hankkiminen tulisi olla tulisi olla perheiden oma päätös niin ajankohdan kuin lasten määränkin suhteen. Syntyneiden määrä on pudonnut pienimmäksi vuosikymmeniin. Nykyistä vähemmän lapsia syntyi viimeksi 1800-luvun alkupuolella ja suurena nälkävuonna 1868.
Tämän valossa on suorastaan hämmästyttävää, että ammattikorkeakouluopiskelijoista jopa joka neljäs on perheellinen, eli heillä on lapsia. Ylipäätään noin sadalla tuhannella opiskelijalla on jälkikasvua. Vain noin viidennes heistä nostaa opintotukea. Perheen perustaminen ja lapsen saaminen opiskeluaikana merkitsee usein taloudellisia haasteita, joita pelkkä opintotuki ei pysty kattamaan. Heidän elämäänsä haastaa sekä toimeentuloon liittyvät kysymykset, että opintojen, ansiotyön ja perheen yhteensovittaminen. Taloudellisia haasteita on erityisesti yksinhuoltajilla ja silloin, kun molemmat vanhemmat opiskelevat. Päätoimisesti opiskelevan ja opintotuella elävän opiskelijalapsiperheen taloudellinen tilanne on erittäin tiukka ilman työtuloja. Lasten saaminen opiskeluaikana edellyttää yleensä ainakin toisen vanhemman työssäkäyntiä. Työssäkäynti taas pitkittää useimmiten opiskelua ja valmistumista. Perheellisten aseman parantamiseksi tulisi heidän toimeentuloaan ja palveluita kehittää sekä helpottaa opintojen, työn ja perhe-elämän yhdistämistä.
Kaikista ammattikorkeakouluopiskelijoista siis noin 25% on perheellisiä, eli noin joka neljännellä heistä on yksi tai useampi lapsi. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa oli vuonna 2021 yhteensä noin 136 000 opiskelijaa ja ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suoritti vajaa 18 500 opiskelija. Näistä opiskelijoista siis noin 39 000:lla oli lapsia. Perheellisiä opiskelijoita on noin kaksi kertaa enemmän ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa. Keskeisin syy tähän on ilmeisesti se, että ammattikorkeakouluopiskelijat opiskelijat ovat ylipäätään keskimäärin vanhempia kuin yliopisto-opiskelijat. Opinnot aloitetaan vanhempana ja yliopisto-opiskelijoista huomattavasti suurempi osa tulee työelämästä. Eniten perheellisiä ammattikorkeakouluopiskelijoita on terveyden ja hyvinvoinnin koulutusohjelmien opiskelijoissa.
Suurin osa perheellisistä ammattikorkeakouluopiskelijoista käy töissä. Heissä on yliopisto-opiskelijoita enemmän sellaisia, joiden työssäkäynti liittyy perheen tai muiden läheisten taloudelliseen tukemiseen. Perheelliset opiskelijat olivat tilastoissa yksi heikoimmin opintotukea hyödyntävä ryhmä. Näiden opiskelijoiden odotuksia vähäisempi opintotuen huoltajakorotuksen hyödyntäminen herättää ihmetystä. Toisaalta täytyy muistaa, että osalla perheellisistä opiskelijoista lapset voivat olla jo yli 18 vuotiaita, jolloin huoltajakorotusta ei voi saada.
Perheellisistä opiskelijoista yli puolet asuu omassa tai puolison kanssa yhdessä omistamassa asunnossa. Asuinalueen valinnassa perheellisillä opiskelijoilla vaikuttaa esimerkiksi asuinalueen turvallisuus ja muiden lapsiperheiden läheisyys. Asumisen edullisuus on kuitenkin yksi ratkaisevimpia tekijöitä asuinpaikan valinnassa myös perheellisillä opiskelijoilla. Perheellisillä opiskelijoilla asuinpaikan valintaan vaikuttaa asumisen hinnan lisäksi myös sellaisia tekijöitä, kuten perheen kulujen jakaminen mahdollisesti työssäkäyvän puolison kanssa. Yleisen asumistuen piirissä perheellisistä ammattikorkeakouluopiskelijoista on alle viidennes. Tämä johtunee siitä, että jos perheessä on kaksi aikuista joista toinen käy töissä, ovat ruokakunnan yhteenlasketut tulot sen verran korkeat, että perheellinen opiskelija ei tällöin ole oikeutettu yleiseen asumistukeen.
Kun katsotaan perheellisten opiskelijoiden talouden kulurakennetta, sekä opintotuen ja sen huoltajakorotuksen käyttöastetta, voidaan päätellä että perheelliset opiskelijat ovat olleet enemmän tai vähemmän pakotettuja valitsemaan päätoiminen työnteko päätoimisten opintojen sijaan. Taloudellinen paine työntekoon on perheellisillä opiskelijoilla suurempi kuin muilla opiskelijaryhmillä. Opintotuen ja asumistuen riittämättömyys näkyy myös perheellisen opiskelijoiden opintolainan nostopäätöksissä. Päätoimisen opiskelun tosiasiallinen mahdollistaminen opintotukea kehittämällä myös perheellisille opiskelijoille olisi keskeinen tukitoimenpide. Paitsi opintorahan määrä, niin myös sen huoltajakorotus on riittämätön. Lisäksi tukipalveluiden lisääminen perheen ja opintojen yhdistämisen edistämiseksi parantaisi perheellisten asemaa. Tähän ratkaisuna voisi olla esimerkiksi joustava päivähoitomalli, jossa opiskelija saa pitää kotihoidon tuen, vaikka tarvitsisi hoitopaikkaa muutamaksi tunniksi viikossa esimerkiksi luennon ajaksi. Niin kauan kun valtaosa perheellisistä opiskelijoista käy töissä, on opintojen ja työn yhdistämisen kehittäminen keskeinen toimenpiden, jolla oppilaitokset voivat parantaa tämän väestönosan asemaa.
Kirjoituksessta on käytetty lähteinä Eurostudent VII -tutkimusta, Opiskelijabarometri 2019 – raporttia, AMK-opiskelijoiden arvot ja asenteet -selvitystä, Kelan opintoetuustilastoa sekä opetushallinnon tilastopalvelu Vipusta
Yhteiskuntapolitiikan asiantuntija