Kevään vaihduttua kesäksi julkaistiin opetus-ja kultuuriministeriön toimeksiannosta tehty selvitys opiskelijakuntien tilanteesta ja ratkaisuista tilanteen parantamiseksi. Mutta miksi?

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien rahoitus perustuu lain mukaan jäsenmaksuihin ja muihin omaisuudesta ja toiminnasta saataviin tuloihin. Näillä on tarkoitus kattaa lakisääteisten tehtävien hoito ja muu opiskelijakunnan toiminta. 

Malli on alusta asti ollut epävarma ja tuonut haasteita opiskelijakunnille. Talousvaikeudet kuitenkin lisääntyivät merkittävästi, kun vuonna  2017 säädettiin laki valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä. Tämän jälkeen oikeus luovuttaa tiedot opiskelijastatuksesta laajeni niin, että yritykset saivat pyytää tietoja opiskelijan valtuutuksella. Lakimuutoksen myötä monessa opiskelijakunnassa jäsenmäärät romahtivat, kun aiemmin jäsenyyden opiskelijatunnistetta varten ostaneet hankkivat tunnisteen nyt ilmaiseksi kaupallisilta toimijoilta. Vaikka osalla tilanne on pysynyt ainakin toistaiseksi vakaana, pahimmillaan jäsenmäärät ovat pudonneet opiskelijakunnissa yli 80%. 

Opiskelijakuntien jäsenmäärien lasku on näkynyt korkeakoulun sisäisen edunvalvonnan heikkenemisenä, yhteisöllisen toiminnan vähenemisenä sekä toimijoiden kuormittumisena. Opiskelijakuntien liikevaihdot ja henkilöstömäärät ovat vähentyneet keskimäärin kymmeniä prosentteja, samalla kun esimerkiksi koronapandemia on lisännyt tarvetta kohtaamiselle, opiskelijoiden ongelmien ratkomiselle ja opiskelijanäkökulman yhteenkokoamiselle – toisin sanoen opiskelijakuntien ydinosaamiselle.

Ammattikorkeakoulujen perustamisesta asti tehty työ opiskelijoiden hyvinvoinnin ja paremman ammattikorkeakoulutuksen eteen on aina ollut vapaaehtoisesti hankittavien jäsenyyksien varassa ja viime vuosina malli on toden teolla osoittanut heikkoutensa. Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta silloinen tiede- ja kulttuuriministeri Kurvinen päätti nimittää selvityshenkilön pohtimaan huolellisesti erilaisia ratkaisuja. 

Selvityshenkilö Tapio Varmola selvitti monipuolisesti opiskelijakuntien nykytoimintaa ja erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Merkittävin selvityksessä esitetty ratkaisuvaihtoehto on perustoimintaan tarkoitettu julkinen rahoitus opiskelijakunnille. Tämä onkin loogista, sillä vaikka ongelman korjaamiseksi on vuosia sitten esitetty ylioppilaskuntien kaltaista automaatiojäsenyyttä, se on useamman kerran todettu perustuslakivaliokunnassa mahdottomaksi ratkaisuksi.

Julkinen rahoitus vakauttaisi opiskelijakuntien toimintaa ja helpottaisi toiminnan suunnittelua. Rahoitus olisi tärkeää saada kuntoon etenkin nyt, sillä se voisi paikata menetettyjä jäsenmaksutuloja ja mahdollistaa laadukasta ja tehokasta toimintaa. Toimintaa, joka osaltaan edesauttaa sitä, että ammattikorkeakouluista valmistuu sujuvasti mahdollisimman hyvinvoivia ja osaavia ammattilaisia. 

SAMOK hyväksyi kesäkuisessa ylimääräisessä liittokokouksessaan linjapaperin, jonka ydinteesi kuuluu seuraavasti “Opiskelijakunnille tulee määritellä julkinen rahoitus, joka turvaa perustoiminnan ja lakisääteisten tehtävien toteuttamisen kaikissa opiskelijakunnissa.“

Viimeistään ensi vaalikaudella tämä vuosikymmenien ajan jäytänyt eriarvoisuus ja epävarmuus tulee korjata ja julkinen rahoitus määritellä. Vain siten saadaan luotua kestäviä ratkaisuja opiskelijakuntien ahdinkoon.