Kuva: Pinja NIkki

SAMOK julkaisee lokakuun aikana edustajistovaaleihin liittyen blogisarjaa. Kirjoittajina ovat kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Sarjan kahdeksannessa osassa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Mieleenpainuvin muisto omilta ajoiltani edaattorina oli kokous, jossa piti päättää ylioppilaskunnan ensi vuoden toimintasuunnitelmasta ja edunvalvonnan painopisteistä. Åbo Akademin ylioppilaskunnassa RKP:n ylivalta oli melko murskaava, mutta siitä huolimatta meidän kolmen hengen punavihreä edaattoriryhmä oli valmistautunut tekemällä neljä liuskaa muutosesityksiä toimintasuunnitelmaan. Illan aikana päästiin debatoimaan niin YTHS:n tulevaisuudesta kuin perustulosta.

“Politiikkaa” ei opi vain perehtymällä lainsäädäntöprosesseihin tai vallan kolmijako-oppeihin, vaan sitä tehdään ja sitä oppii käytännön toiminnan kautta, kuten kokouksissa, joissa yrittää saada koko muun edustajiston kääntymään perustulon kannalle. Opiskelijaliike oli minulle eräänlainen yhteiskuntavaikuttamisen korkeakoulu, jossa pääsin kartuttamaan niitä tietoja ja taitoja, joita myöhemmin olen käyttänyt niin kaupunginvaltuustossa kuin eduskunnan täysistuntosalissa.

Eduskunnassa näkee hyvin miten epätasaisesti valta jakautuu yhteiskunnassa. Monilla tahoilla on hyvin järjestäytyneitä ja varakkaita edunvalvonta-organisaatioita, jotka suhteiden kautta sekä näkyvällä lobbauksella pitävät huolta siitä, että heidän asiakkaidensa ääni kuuluu, kun päätöksiä tehdään. Tämä on yksi keskeinen syy sille, että esimerkiksi yritysten verotukiin ei tehty minkäänlaisia muutoksia siitä huolimatta, että iso osa niistä kohdistuu ympäristölle haitalliseen toimintaan.

Opiskelijoilla ei ole varakkaita viestintätoimistoja tai paljon rahaa lobbaukseen, mutta opiskelijoilla on jotain paljon arvokkaampaa – kriittinen massa! Opiskelijaliikkeen vahvuus on opiskelijoiden suuressa lukumäärässä: kun opiskelijajärjestöt ottavat kantaa, ne tekevät sen satojen tuhansien suomalaisten nuorten aikuisten äänestäjien nimissä. Opiskelijaliikkeen vaikutusvalta on siksi aina perustunut järjestäytymiseen ja siksikin on niin keskeistä, että opiskelijoista jokainen liittyy opiskelijakunnan jäseneksi ja käyttää äänioikeuttaan edustajistovaaleissa. Hyvä esimerkki siitä, miten pitkälle järjestäytyminen kantaa, on eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä oleva lakiesitys YTHS:n palveluiden laajentamisesta ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Opiskelijaliikkeen pitkäaikainen tavoite on toisin sanoen toteutumassa.

Ammattikorkeakoulukentällä on käynnissä kova myllerrys, kun monilla paikkakunnilla korkeakoulujen välistä yhteistyötä ollaan edistämässä erilaisten omistusjärjestelyiden kautta. Ammattikorkeakoulujen henkilöstö ja opiskelijat ovat olleet huolissaan siitä, miten ammattikorkeakoulujen päätäntävallalle käy näissä fuusioissa ja muutostilanteissa. Sipilän hallituksen tekemät leikkaukset ovat heikentäneet erityisesti ammattikorkeakoulujen tilannetta, mikä näkyy opiskelijoidenkin arjessa opetuksen resurssien vähentymisenä.

Aktiiviselle ja näkyvälle opiskelijaliikkeelle on siten suuri tarve niin paikallisesti kuin valtakunnan tasolla. Voin henkilökohtaisesti taata, että paras lääke koulutuslupausten pettämisestä synnyttämään maailmantuskaan on opiskelijaliikkeeseen mukaan lähtemistä. Eikä sitä koskaan tiedä, missä kaikkialla edustajiston kokouksissa hiottuja väittelytaitoja vielä pääsee käyttämään!

Li Andersson
Vasemmistoliiton puheenjohtaja