Olen toiminut kesäkuusta alkaen vapaaehtoisena Plan Internationalin Nuoret Toimijat -ohjelmassa, jossa maahanmuuttajataustaiset nuoret oppivat erilaisista vaikuttamisen tavoista suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen lisäksi, että olen tutustunut mahtaviin nuoriin, olen päässyt jakamaan omia kokemuksiani vaikuttamisesta, sekä saanut myös itse oppia lisää. Erityisesti olen oppinut siitä, mitä vaikuttamisen esteitä yhteiskuntamme asettaa osalle nuorista.
Sen lisäksi, että korkeakoulutus valmistaa työelämään, luo se myös resursseja vaikuttaa yhteiskunnassa. Siirtyminen toiselta asteelta korkeakoulutuksen pariin ei kuitenkaan ole kaikille itsestäänselvyys.
Kuvittele tilanne, jossa toiselle asteelle tai korkeakouluun hakemista pohtiessasi oma opettajasi tai opinto-ohjaajasi olisi sanonut, ettei sinusta ole siihen ja että ei kannattaisi ehkä edes yrittää. Tämän lisäksi sinut olisi yritetty saada hakeutumaan alalle, josta et olisi ollut ollenkaan kiinnostunut.
Nuoret toimijat -ryhmässä käydyissä keskusteluissa yleinen kokemus joka toistui, oli nimenomaan opettajien ja ohjaajien taholta koettu vähättely ja painostaminen hakeutumaan sellaisen koulutuksen pariin, mihin nuorilla itsellään ei mielenkiintoa ollut.
“Lukio-opiskelu on sinulle liian vaikeaa, hae mieluummin lähihoitajaksi.”
“Lääketeknikoksi on vaikea päästä opiskelemaan, hae mieluummin lähihoitajaksi.”
“Sinulla on jo hyvä ammatti, ammattikorkeakouluun on vaikea päästä, älä hae sinne.”
“Suomalaistenkin on vaikea päästä tuolle alalle.”
Epäonnistuuko koulutusjärjestelmämme tukemaan osaa nuorista vain heidän taustansa takia? Onko kyseessä rakenteet, koululaitoksissa työskentelevien ihmisten ennakkoluulot, vai onko tähän jokin muu syy? Vaatii suurta itseluottamusta nuorelta pystyä pitämään puoliaan tilanteessa, jossa tukea omille tulevaisuudensuunnitelmille ei välttämättä saa mistään.
Oppivelvollisuuden pidentämisessä ja maksuttomassa toisessa asteessa on taustalla ajatus siitä, että jokaisella nuorella olisi jatko-opintokelpoisuus korkeakouluihin. Kun uudistusta tehdään, tulisi kiinnittää erityisesti huomiota opiskelijoiden ohjaus- ja tukipalveluihin, sekä siihen, onko opinto-ohjaus kaikille tasa-arvoista. Kannustetaanko jokaista nuorta taustasta riippumatta hakeutumaan alalle joka kiinnostaa ja opiskelemaan niin pitkälle kuin omat rahkeet riittävät?
Vuonna 2017 maahanmuuttajataustaisista vain 27 prosentilla oli korkeakoulututkinto Suomessa, mikä on vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä kertoo siitä, että koulutuspolut eivät ole täällä kaikille yhdenvertaisia.
Vähättelemättä yhdenkään ammatin tärkeyttä, haluaisin kysyä että kenen etu on se, että nuoria ohjataan hakemaan taustan perusteella sellaiselle alalle joka ei kiinnosta? Opettajien ja ohjaajien kannustuksella ja tuella, tai sen puutteella, on suuri merkitys. Jokainen nuori on tulevaisuuden vaikuttaja ja kaikille tulisi taata samat vaikuttamisen resurssit.
Tutustumisen arvoisia linkkejä:
https://www.ruskeattytot.fi/rtmedia/kaikkienkoulu
Emma Hannonen
hallituksen jäsen
Emma vastaa hallituksen jäsenenä kansainvälisyydestä. Hänen yhteystietonsa ja kuvauksen siitä, missä asioissa häneen voi olla yhteydessä, löydät nettisivuiltamme. Ole yhteydessä koska vaan – autamme mielellään asiassa kuin asiassa AMK-opiskelijoihin liittyen!
Instagram:@samok_fin
Twitter: @SAMOK_FIN
Facebook: samok.fin / Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry