Pandemia-aika korosti sosiaali- ja terveysalojen tärkeyttä ympäri maailmaa. Pandemia-aika on myös korostanut ja kasvattanut alalla vallitsevaa työntekijäpulaa. Suomessa työntekijäpulaan ovat syynä ikääntyvä väestö sekä alan vetovoiman lasku työolosuhteiden ja matalan palkan takia.
Sosiaali- ja terveysalalle kouluttautuvan opiskelijan täytyy opintojen aikana hyväksyä palkattomat työharjoittelut. Opintojen jälkeen edessä on heikko toimeentulo ja huono palkkakehitys. Sosiaali- ja terveysalalla merkittävä osa palkasta koostuu lisistä, joita saadakseen jopa vapaa-ajan sosiaaliset kontaktit vähentyvät.
Ammattikorkeakoulut ovat jo pitkään joutuneet maksamaan sosiaali- ja terveysalan harjoitteluista harjoittelupaikoille. Valtakunnallisesti maksut ovat olleet useita miljoonia. Vaikka tutkinnon hintalappu yhtä opiskelijaa kohden on pienentynyt muun muassa ryhmäkokojen kasvattamisen vuoksi, opetuksen tasoa ja laatua ei ole pystytty kehittämään tehokkaasti.
Sosiaali- ja terveysalan työntekijäpulaa on pyritty korjaamaan tuomalla sairaanhoitajaopiskelijoita Suomeen ulkomailta. Opiskelijat suorittavat Suomessa noin 1,5-2 vuoden opinnot. Opintojen aikana opitaan suomalaiset työkäytänteet ja suomen kieltä. Lähtökohtaisesti nämä tilauskoulutukset voisivat auttaa Suomen kasvavaan hoitajapulaan. Tilauskoulutusten järjestämiseen ei ole kuitenkaan lisätty riittäviä resursseja. Olemassa olevat tutkinnot kuormittuvat entisestään. Opiskelijoiden määrä on kasvanut ja sen mukanaan tuomat haasteet ovat lisääntyneet, mutta resurssit eivät.
1. syyskuuta hallituksen budjettiriihessä tehtiin vihdoin oikea päätös siirtää harjoittelumaksut valtion maksettavaksi. Sosiaali- ja terveysaloilta valmistuvien ammattiosaamisessa on jo jonkun aikaa ollut parannettavaa. Nyt tehty budjettiriihen päätös antaa ammattikorkeakouluille lisäresursseja, joilla voidaan mahdollistaa opetuksen tason ja laadun kehittäminen. Opetuksen tasoa ja laatua voidaan kehittää esimerkiksi lisää päteviä opettajia tai opetus- ja oppimistyökaluja hankkimalla. Mitkä tahansa resurssit, joilla voidaan konkreettisesti kehittää opetuksen tasoa, on sosiaali- ja terveysalalla tervetullutta ja lisää alan vetovoimaa. Tulevaisuudessa toivon, että myös sosiaali- ja terveysalojen opiskelijat voisivat saada harjoitteluistaan palkkaa, kuten lähes kaikilla muillakin korkea-asteen aloilla.
Juuri, kun tulevaisuus alkoi näyttää kirkkaalta, eduskunta hyväksyi niin kutsutun pakkotyölain, eli potilasturvallisuuslain, jossa rajoitetaan hoitajien työtaistelutoimia sekä voidaan tietyissä tilanteissa jopa pakottaa töihin. Tämä päätös vaikuttaa negatiivisesti jo valmiiksi kuormittuneeseen sosiaali- ja terveysalaan sekä vähentää sen vetovoimaa ja laskee alan opiskelijoiden motivaatiota. Monet opiskelijat ovat harkinneet ulkomaille muuttoa opintojen jälkeen, toiset eivät halua hakea Valviran lupia. Osa opiskelijoista harkitsee myös opintojen keskeyttämistä.
Jo pidemmän aikaa sosiaali- ja terveysalalla työskennelleet kertovat, että tämä on jo kolmas kerta 30 vuoden sisällä, kun hoitajia pakotetaan töihin. Edelliset kerrat ovat olleet vuonna 2007 ja sitä ennen 1995. Samat ongelmat kuitenkin toistuvat vuodesta toiseen ilman suurta muutosta. Tuleeko tämä sama ongelma toistumaan siis uudelleen noin 15 vuoden päästä?
Ensi vuoden eduskuntavaaleilla tuleekin olemaan suuri merkitys sosiaali- ja terveysalalle. Saadaanko eduskuntaan vihdoin ne kansanedustajat, jotka onnistuvat ratkaisemaan ongelman? Pystyisikö tuleva eduskunta tukemaan alan kehitystä aina opetuksesta työelämään saakka? SAMOKin tuleekin eduskuntavaalivaikuttamisessaan tukea oikeita ihmisiä.
Kirjoittaja: Adel Rizvi, ehdokas SAMOKin puheenjohtajaksi vuodelle 2023