Blogin kirjoittaja on ehdolla liiton hallitukseen vuodelle 2019.

Torstaina 13.9. uutisoitiin Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon jäävän sairaslomalle uupumuksen vuoksi. Monet kommentoivat uutista epäuskoisina, eihän eduskuntapuolueen puheenjohtajavoi olla uupunut. Itse en ihmettele uutista lainkaan. Jatkuva julkisuudessa olo, vähentynyt yksityiselämä ja valtavat paineet. Siinä uupuu vahvempikin ihminen. Mutta mistä tämä kaikki loppujen lopuksi kertoo?

Tulevaisuudessa työkykyä tullaan tarvitsemaan yhä kauemmin, koska työurat pitenevät. Tämä ei voi onnistua, jos työhyvinvointi ei ole kohdallaan. Työ näiden asioiden eteen on aloitettava jo nuorena. Työuupumuksella on merkittävä rooli kansalaistemme hyvinvoinnissa, sillä työ vaatii kehityksen kiihtyessä yhä enemmän ja enemmän tehokkuutta ja jaksamista. Sosiaalisessa mediassa hehkutetaan uraohjuksia, jotka työskentelevät 12 tuntisia päiviä ehtien silti harrastamaan ja nauttimaan elämästään. Tähän trendiin on toisaalta syntynyt myös vastavoimaksi työstä vapaita ja omaan hyvinvointiin keskittyviä downshiftaajia.

Jokaisella meillä on omat rajamme, ja ne rajat on tärkeä oppia tunnistamaan jo nuorena. Moni oppiikin omat rajansa vasta kantapään kautta, esimerkiksi työuupumuksen koettuaan. Tässä suhteessa korkeakouluilla on tärkeä rooli olla tukemassa opiskelijoiden kasvua ja ammatillista kehitystä. Kasvavalle tulevaisuuden ammattilaiselle on tärkeää ymmärtää, että vaihtoehtoja on myös downshiftaajien ja uraohjusten välillä. Tärkeintä on löytää oman jaksamisensa rajat, ja kyky tuntea tyytyväisyyttä omiin valintoihinsa. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, sen voi varmasti jokainen myöntää.

Korkeakoulujen toimivat opiskeluhyvinvointipalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun puhutaan opiskelijoiden uupumuksen ehkäisystä ja niitä tulisikin kehittää. Hyvinvointipalveluiden tulisi olla matalan kynnyksen palveluita, joihin opiskelija uskaltaa ottaa yhteyttä ilman pelkoa tuomitsemisesta tai syytöksistä. Valitettavan moni opiskelija ajattelee, että jos nyt käyn opintopsykologin luona, niin muut luulevat minua hulluksi tai oppilaitospastorin puheille ei voi mennä kuin seurakunnan jäsenet. Korkeakoulujen tulisikin viestiä aikaisempaa aktiivisemmin ja avoimemmin tarjolla olevista opiskeluhyvinvointipalveluista. Valitettavan usein kuule lauseen ”kyllä nuorena jaksaa”, kun puhutaan nuorten ja opiskelijoiden uupumisesta, mutta onneksi asenneilmapiiri asiaa kohtaan on muuttumassa.

Se on aivan totta, että nuoret jaksavat pitkään. Mutta mistä se johtuu? Miksi nuorten opiskelu- tai työuupumus on edelleen vaiettu puheenaihe monissa piireissä? Luulen tämän johtuvan siitä, että aiheesta ei uskalleta keskustella. Ei haluta uskoa sitä, että nuorikin voi uupua. Opiskelun lisäksi moni käy töissä, harrastaa ja tapaa ystäviään. Mielestäni tässä on enemmän kuin tarpeeksi yhdelle ihmiselle. Minusta on hienoa, että aiheesta keskustellaan nykyisin aiempaa enemmän.

Opiskelijoiden ja nuorten kokonaisvaltainen hyvinvointi on aihe, jota tulisi nostaa entistä enemmän esille yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on avainasemassa, kun puhutaan työurien pidentymisestä ja elinikäisestä oppimisesta.

Silja Nurmi