Pitkinä opiskelupäivinä on helppo jumittaa läppärin ääreen tunneiksi ilman, että edes huomaa ajan kulua. Tunnistan helposti itseni tilanteesta: epäergonominen asento, kasvot lähes kiinni läppärissä ja sanat vilisevät ruudulla kirjoittaessani tai lukiessani erilaisia tekstejä. Sohvan nurkkaan käpertyminen on niin mukavaa, etten edes harkitse muuta ratkaisua. Mitä, jos valitsisinkin toisin?
Vuosi taaksepäin SAMOKin silloisen hallituksen jäsen Linda Vallenius pohti blogissaan, voiko riittämättömällä liikkuisella ja merkittävällä psyykkisellä kuormituksella olla yhteys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi kesäkuussa Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimukseen (KOTT) perustuvan uutisen, jossa todettiin jo pienen määrän liikuntaa vähentävän todennäköisyyttä psyykkiselle kuormittuneisuudelle. Liikkumissuositusten mukaan liikkuvilla psyykkistä kuormittuneisuutta oli vähiten.
Tunnistan itsessäni turhautumissa lukiessani liikuntasuosituksista tai siitä, kuinka liikkuminen tuo hyvinvointia. Kenellä muka on oikeasti aikaa, rahaa tai jaksamista harrastaa säännöllistä liikuntaa täyspäiväisen opiskelun tai työnteon ohella? Mieleni laukkaa välittömästi toinen toistaan enemmän sitoutumista vaativiin liikuntaharrastuksiin toinen toistaan suuremmilla hintalapuilla varustettuna. Mutta ehkä aloittaa voisi hieman matalammilla tavoitteilla: jo pieni taukoliikunta luentojen tai palaverien välissä voi auttaa jaksamaan loppupäivän paremmin.
Samaa voi päätellä vuoden 2024 KOTT-tutkimuksesta: korkeakouluopiskelijoiden elintavat ovat paremmat vuoteen 2021 verrattuna ja yhä useampi liikkuu suositusten mukaan. Haasteita luo kuitenkin opiskelija-arjen vaatima istuminen. Opiskelupäivä voi olla täynnä koneen ääressä istumista, minkä jälkeen vapaa-aika menee helposti ruudun ääressä istuen. Oleellista olisikin löytää tapoja tauottaa istumista niin opiskelupäivän aikana kuin vapaa-ajallakin.
Kuten kaikessa, myös liikkumisessa on tärkeää muistaa, ettei täydellinen suoritus ole ainoa, joka lasketaan. On ihan okei, jos yhdessä yössä ei muutu aktiiviliikkujaksi. Sekin on ihan okei, jos se ei ole edes pitkän tähtäimen tavoite. Aina ei jaksa, eikä sekään haittaa. THL:n tutkimuksessa kuitenkin selviää, että jo vähäinenkin liikuntamäärä ilman, että liikkumissuositus täyttyy, pienentää todennäköisyyttä psyykkiselle kuormittuneisuudelle. Omaan arkeen olisikin hyvä löytää edes pieniä tapoja, joilla liikkumista saisi lisättyä. Myös esimerkiksi monet opiskelijakunnat, -järjestöt sekä korkeakoulut tarjoavat erilaisia liikuntapalveluita ja järjestävät liikuntatapahtumia, jotka voivat olla helppo tapa tutustua erilaisiin tapoihin liikkua.
Riippumatta siitä, onko oma tapasi liikkua sitten viisi kertaa viikossa treenaaminen vai satunnainen taukojumppa luentojen välillä, haastan sinut kertomaan itsellesi mieluisista liikkumistavoista myös opiskelukavereillesi. Ehkä voitte jakaa ideoita yhdessä ja kokeilla, voisiko liikkuminen helpottaa arjen kuormitusta?