Tilastot kertovat Suomen AMK-opiskeljoista kahta tarinaa. Vaihtojaksojen lasku alkoi vuonna 2016, jolloin hallitus päätti muun muassa leikkauksista opintotukeen sekä korkeakouluopintojen maksimitukiaikaan. Liikkuvuusjaksot alkoivat merkittävästi vähentyä seuraavana vuonna, kun nämä päätökset tulivat voimaan. Pitkissä vaihdoissa (kesto yli 3kk) ammattikorkeakouluopiskelijoiden lähtijämäärä on pudonnut välillä 2016-2024 noin 60 % (5100:sta 2000:een). Pandemian aikaisen notkahduksen jälkeen pitkien vaihtojen määrä ei ole palannut pandemiaa edeltäneelle ajalle.

Kun maailmantilanne on synkkä, ja kriisit horjuttavat luottamusta, kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus rakentaa ymmärrystä, verkostoja ja pehmeää turvallisuutta. Siksi on huolestuttavaa, että pitkät vaihdot suomalaisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa ovat olleet laskussa jo pitkään.

Lyhyiden vaihtojaksojen tarina on toisenlainen. AMK-opiskelijoiden lyhyet ulkomaanjaksot (kesto alle 3kk) ovat palanneet lähes pandemiaa edeltäneelle tasolle. Toisin sanoen Suomi on saanut vauhtia takaisin lyhyisiin liikkuvuuksiin, mutta pitkäkestoisten vaihtojaksojen syväpääty vuotaa erityisesti AMK-puolella.

Eurostudent 2022 -tutkimuksen mukaan vaihtoon lähtemisen suurimmat kynnykset liittyvät ylimääräisiin kustannuksiin sekä siihen, että vaihtojakson opintoja on vaikea integroida osaksi tutkintoon. Opiskelija kohtaa myös tutkintorakenteeseen ja ohjauskäytäntöihin liittyviä haasteita. Vaihtoon lähteminen voi olla vaikeaa, jos vaihdossa suoritettavat opinnot nostaisivat opintopistekertymän yli tutkintovaatimuksen, eikä tutkinnossa ole selkeästi vaihdolle varattua lukukautta. Myös korkeakoulujen rahoitusmalli tarjoaa niukasti kannusteita panostaa opiskelijaliikkuvuuteen. Opiskelijan näkökulmasta olennaista olisi, että apurahamahdollisuuksista on selkeää ja saavutettavaa tietoa sekä että ohjausta on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan. Myös psykososiaaliset tekijät vaikuttavat siihen, jaksaako ja uskaltaako tietoa etsiä ja vaihtoon hakea. On hyvä muistaa, että yli puolet korkeakouluopiskelijoista käy töissä, ja työsuhteen menettämisen riski voi yksinään kaataa suunnitelman lähteä vaihtoon.

Yksi merkittävimmistä rahallisista tukimuodoista on Erasmus+ -ohjelman apuraha, jota opiskelija voi saada joko ulkomaan vaihto- tai harjoittelujakson ajaksi. Tämän EU-rahoitteisen ohjelman budjetti lähes kaksinkertaistui kaudelle 2021–2027, mikä mahdollisti yksittäiselle opiskelijalle myönnetyn apurahan korotuksen. Komission heinäkuussa 2025 antamassa uudessa esityksessä vuosille 2028-2034 esitetään Erasmus+ -budjetin nostoa noin 50 %. Kuitenkin inflaatio sekä Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelman siirtyminen Erasmus+ -ohjelmaan huomioiden todellinen budjetin kasvu on noin 35 %. Ohjelma on myös kasvanut vuosi vuodelta; komission ehdottama uusi budjetti ei riittäisi ylläpitämään tällä ohjelmakaudella saavutettua toiminnan tasoa.

SAMOK on ajanut Erasmus+ -budjetin vähintään kaksinkertaistamista, jotta ohjelman tasosta ei tarvitsisi tinkiä. Tähän maailman aikaan, kun paineet panostaa puolustukseen ja kilpailukykyyn ovat lisääntyneet, voidaan komission ehdotusta kuitenkin pitää merkkinä siitä, että Erasmus+ -ohjelmaa pidetään edelleen yhtenä unionin onnistuneimmista rahoitusohjelmista ja sen merkitys EU:n yhtenäisyyden edistämiselle tunnistetaan.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kannalta ratkaisevaa on tehdä vaihdosta taloudellisesti mahdollinen ja opintojen kannalta hyödyllinen. Tämä tarkoittaa kunnollista lisäapurahaa sekä sitä, ettei vaihto venytä opintoja. Kansainvälinen osaaminen vahvistaa myös työelämätaitoja, koska sen aikana saadaan osaamista monikulttuurisesta vuorovaikutuksesta, ongelmanratkaisusta ja itsensä johtamisesta. Nämä taidot ovat monikulttuurisessa työelämässä tärkeitä, mutta oppiminen yli rajojen vahvistaa myös kriisinkestävyyttä.

Kansainvälinen osaaminen ei ole luksusta, vaan Suomen strateginen etu. Erasmus+ on harvinaisen kustannustehokas tapa vahvistaa osaamista, verkostoja ja luottamusta. Lyhyet vaihtojaksot ovat nousussa, mutta nyt on varmistettava pitkien vaihtojaksojen saavutettavuus. Se vaatii kunnianhimoa EU-pöydissä ja konkreettisia tekoja kotimaassa.

Kirjoittajat: SAMOKin hallituksen jäsen Ilona Hirvonen ja koulutuspolitiikan asiantuntija Roosa Veijola