Suomea riivaa osaajapula useilla eri aloilla ja Suomen väestöllinen huoltosuhde heikkenee hälyttävää tahtia syntyvyyden laskiessa. Näihin ongelmiin on pyritty löytämään ratkaisua muun muassa kansainvälisistä opiskelijoista. Kansainvälisten opiskelijoiden määrä Suomessa onkin kasvanut nopeasti. Vuonna 2014 kansainvälisiä opiskelijoita oli Suomessa 20 000, kun taas vastaava luku oli vuonna 2023 yli 31 000.

Keskustelu kansainvälisistä opiskelijoista kääntyy huolestuttavan usein siihen, kuinka he korjaavat Suomen väestökehityksen haasteita ja paikkaavat korkeakoulutuksen rahoituksen haasteita. Keskustelu siitä, että maahanmuuttajat olisivat kuluerä on muuttunut siis siihen, että heidät nähdään työkaluna tai rahasampona. Kansainvälisistä opiskelijoista keskusteltaessa on kuitenkin muistettava, että he eivät ole työkalu, jolla saamme korjattua Suomen valtion ongelmat. He ovat ennen kaikkea ihmisiä erilaisine taustoineen, joilla on erilaisia tarpeita ja joista täytyy pitää huolta.

SAMOKin ja SYLin tilaaman Millä hinnalla? Kansainväliset korkeakouluopiskelijat Suomessa -tutkimuksen tulokset kertovat, että kansainväliset opiskelijat kokevat merkittäviä haasteita suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisessa. Myös työllistyminen Suomeen koetaan haastavaksi. Erityisesti EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden taloudellinen taakka on suuri. Tutkimuksen tulokset ovat hälyttäviä.

Jos me todella haluamme kv-opiskelijoiden myös jäävän Suomeen, meidän on panostettava enemmän heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa sekä integroitumiseen Suomessa. Vastuu tästä on koko suomalaisen yhteiskunnan. Viime viikolla valitut uudet kunta- ja aluevaltuustot pääsevät päättämään meidän kaikkien arkipäiväisistä palveluista ja siitä, kuinka saavutettavia ne ovat kv-opiskelijoille. Julkisia palveluita on tarjottava muillakin kuin kotimaisilla kielillä. Samaan aikaan kansainvälisille opiskelijoille tulee olla tarjolla mahdollisuuksia päästä oppimaan kotimaisia kieliä.

Korkeakoulujen täytyy myös ottaa aktiivinen rooli kansainvälisten opiskelijoiden integroimisessa esimerkiksi tarjoamalla tukea työelämäyhteyksien luomisessa. Yksi suurimmista esteistä työ- tai harjoittelupaikan saamiselle on vaatimus osata puhua tarpeeksi sujuvaa suomea tai ruotsia. Erilaiset työnkuvat vaativat eri tasoista kielitaitoa, joten työnantajien tuleekin tarkastella uudelleen, mikä on työnkuvaan riittävä kotimaisten kielten taitotaso.

Aiemmin mainitsemani tutkimuksen tuloksista selviää myös, että Suomeen ollaan tyytyväisiä opiskelumaana. Muun muassa suomalaisen yhteiskunnan turvallisuus ja toimivuus ovat tärkeitä vetovoimatekijöitä kansainvälisille opiskelijoille. Kv-opiskelijoista löytyy siis halua jäädä Suomeen mutta meidän täytyy tehdä töitä sen eteen, jotta kv-opiskelijat löytävät paikkansa tästä yhteiskunnasta.