Näin isänpäivän kieppeillä tulee yleensä pohdittua omaa isyyttään, ja mitä kaikkea se on pitänyt sisällään. Omat lapseni ovat 11- ja 13-vuotiaita, joten kehityskaarella on jo pituutta. Arjen hallinta on siirtynyt lastenhoidon ja muun elämän järjestelyistä paljolti lätkäfaijan velvollisuuksiin heppahommia tietenkään unohtamatta. Ennen vaihdettiin vaippoja. Nyt ajetaan autoa, onneksi sähköllä. Koulumaailma on sitten jo ihan oma juttunsa wilmoineen, läksyineen ja muineen, mutta päiväkoti haalarihommineen vasta olikin aikamoinen elämänvaihe. Varsinkin, kun rakensin taloa samaan aikaan. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tai no, muutaman itkupotkuraivariaamun ehkä.

Isyyteni on osunut myös jonkinlaiseen murroskohtaan isän roolin kehityksessä. Esikoiseni syntyessä toukokuussa 2007 elimme asenteellisesti vielä jokseenkin erilaisessa maailmassa pienten lasten hoitovastuun suhteen. Meille oli alusta alkaen selvää, että osallistun lasteni elämään aktiivisesti. Siis ihan käytännössä – jäädä pienten lasten kanssa kotiin ja päästää äiti töihin rakentamaan uraansa. Vanhempainvapaajärjestelmä ei ollut ehkä ihan valmis tähän, vaan rakennettu äitien näkökulmasta. Neuvoloista ei viitsi edes mainita. Myöskään työelämä tai asenteet eivät ylipäätään olleet kaikilta osin ratkaisumme kannalta optimaalisia. Vähän sellaista uudisraivaajahenkeä tarvittiin.

Pidin lasten syntyessä isyyslomaa lain salliman enimmäismäärän, silloiset 18 arkipäivää. Neljä viidestä suomalaisesta isästä piti jo silloin isyyslomaa heti lapsen synnyttyä ainakin jonkin aikaa. Samoin on vielä nytkin. Sen sijaan pidemmän isyysvapaan käyttö vanhempainvapaan jälkeen oli silloin harvinaista: joka kymmenes isä hyödynsi tätä mahdollisuutta. Nykyään lähes kaksi kolmesta isästä ymmärtää asian tärkeyden isyyssuhteen kehittymiselle. Lainsäädäntö on myös omien pikkulasten hoitoaikojeni jälkeen kehittynyt tässä suhteessa. Meillä, nyt teini-ikäistyvien lasten isillä, oli käytössään maksimissaan mainitut 18 päivää isyyslomaa suhteellisen vapaasti käytettävissä. Jos vielä piti vanhempainvapaan lopusta viimeiset 12 päivää äidin sijaan, sai vielä 12 päivää lisää isyysvapaata. Sitä kutsuttiin isäkuukaudeksi. Tällä hetkellä isillä on mahdollisuus jo 54 päivän nimenomaan isille korvamerkittyyn vapaaseen, silloisen 30 päivän sijaan. Onneksi tätä hienoa mahdollisuutta osataan jo hyödyntää paremmin. Toki tuo hassu 12 viimeisen päivän sääntökin on poistunut, ja perheet saavat itse valita vapaansa ajankohdan kuten kuuluukin.

Varsinainen kummajainen minusta tuli ensin Kelan konttorissa (joo-o, silloin vielä asiointiin ihan fyysisesti byroossa, jos oli vähänkin erikoisempi asia kyseessä). Laskettiin kotona, että taloudellisesti kannattavin vaihtoehto olisi osittainen vanhempainvapaa molemmille. Sen mukaan työaika ja palkka saavat olla 40–60 % kokoaikaisesta työajasta ja palkasta. Kelassa virkailija ei ollut koskaan törmännyt tapaukseen, jossa haettiin osittaista vanhempainvapaata. Muutaman puhelun jälkeen asia kuitenkin selvisi, ja seuraavaksi asiaa piti selvitellä työnantajien kanssa. Vaimon työnantaja oli enemmän kuin tyytyväinen esitettyyn 60 prosentin työaikaan ja “ennenaikaiseen” työelämään paluuseen. Omalla kohdallani tuli ensin pitkä hiljaisuus, ja lopulta tuo kuusikymppinen saatiin sovituksi minunkin kohdallani. Jälkeenpäin ajattelin, mikä reaktio olisi mahtanut olla, jos olisin ilmoittanut olevani kolme kuukautta vanhempainvapaalla ja nähdään sen jälkeen. Varmasti ihan asiallinen, mutta tuohon aikaan vanhempainvapaata käyttivät sellaiset kaksi prosenttia isistä (poislukien tuo isäkuukauden 12 ensimmäistä päivää). Nykyfaijat pääsevät jo lähelle kymmentä prosenttia. Hyvä äijät, vielä voi silti parantaa!

Käytännössä jaoimme vaimoni kanssa viikoittaisen vanhempainvapaan siten, että hän kävi töissä kolmena päivän viikossa ja minä kahtena. Kolmas viikottainen työpäiväni koostui käytännössä viikonlopputöistä, liukumasta ja kertyneistä saldotunneista sekä etätöistä. Järjestely oli muilta osin hyvä, mutta koska minulle ei oltu palkattu sijasta tai töitäni muutoin juurikaan jaettu, tein käytännössä lähes viiden päivän työt kolmessa päivässä. Vähintään konsultoin toimistoa vaipanvaihtojen välissä. Ennen toisen lapsen syntymää, kun ilmoitin aikeistani vastaavanlaiseen vapaaseen, yritin ehdottaa jonkinlaista järjestelyä työpaikalla töiden jakamiseksi. Aika kuitenkaan ei ehkä vielä ollut kypsä isien vapaisiin, ja päädyimme yhdessä samaan järjestelyyn kuin aiemmin. Olin kuitenkin todella tyytyväinen ainutlaatuiseen mahdollisuuteen viettää lasteni kanssa aikaa näiden äidin ollessa työelämässä.

Vanhempainvapaalla suurin ongelma oli ehkä se, että miehistä vertaistukea tai -seuraa ei käytännössä ollut saatavilla. Nykyaikaisia latte-faijaseurueita ei ollut olemassakaan, ja sosiaalinen media erilaisine ryhmineen oli vasta tuloillaan. Käytiin jossakin lapsi-vanhempi-tapaamisissakin, mutta siellä lähinnä äidit ihmettelivät ja vähän ihastelivatkin isää lapsineen. Sinänsä aika kyllä meni nopeasti, ja päivät olivat täynnä ohjelmaa. Ennen vapaita kuvittelin pelaavani pleikkaria ja katsovani neljä tuotantokautta dekkarisarjaa. Turha toivo! Sen sijaan tuli puuhasteltua kaikkea, tehtiin retkiä lähiympäristöön, ja varsinkin, kun olin kotona kahden lapsen kanssa, leikittiin paljon. Molempien vanhempien mielestä parasta lasten lisäksi oli päästä aina välillä “duuniin lepäämään”. 

Pienten lasten vanhempainvapaajärjestelmä on kehittynyt hyvään suuntaan etenkin tällä vuosituhannella. Parannuksia on minunkin isäksi tulemiseni jälkeen tehty, ja jälleen ollaan järjestelmää uudistamassa. Tärkeää on tietysti jakaa vanhemmuuden kustannuksia tasaisemmin äitien ja isien työnantajien kesken sekä myös parantaa äitien urakehitysmahdollisuuksia. Mielestäni näiden lisäksi on aivan keskeistä parantaa isien oikeuksia ja mahdollisuuksia käyttää vapaitaan. Haasteita on paitsi työpaikkojen ja yleisissä asenteissa edelleen, niin hassua kyllä myös perheissä. Arkikokemukset kertovat, että valitettavan äiti ei haluaisi luopua “omista” vapaistaan isien hyväksi, eivätkä isät uskalla vaatia. Tai edes ottaa asiaa puheeksi, kun olettavat näin olevan, kun normit ovat mitä ovat. Järjestelmätasolla näihin haasteisiin olisi hyvä vastata. Odotankin paljon tulevalta perhevapaauudistukselta. Toivottavasti sillä saadaan oikeaa parannusta aikaiseksi.

Kaikille tuleville ja tuoreille isille haluaisin sanoa, että pitäkää niitä vapaita. Luokaa hyvä suhde lapseenne, uuteen ihmiseen tässä maailmassa. Suhde on ainutlaatuinen ja kestää koko elämän. Isyys on hienoa! Se on hienoa, kun lapset ovat pieniä, ja se on hienoa, mutta erilaista, kun he kasvavat isommiksi. Kaikille isille haluan toivottaa oikein hyvää isänpäivää!

Antti Hallia
työelämäpolitiikan asiantuntija

Antti vastaa elinikäisestä eli jatkuvasta oppimisesta, työ- ja elinkeinopolitiikasta sekä etuusjärjestelmistä kuten esimerkiksi opintotuesta. Ole yhteydessä koska vaan – autamme mielellään asiassa kuin asiassa AMK-opiskelijoihin liittyen!

Instagram: samok_fin
Twitter: @SAMOK_FIN
Facebook: samok.fin