Ammattikorkeakoulut ovat ahdingossa.

Seitsemän vuoden aikana ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta on leikattu yli viidesosa, ja viimeisimmässä puoliväliriihessä ammattikorkeakoulut jäivät ilman lisäpanostuksia vaikka yliopistot saivat lisää rahaa. Useat kivuliaat yt-neuvottelut ovat jättäneet ammattikorkeakouluihin jälkensä, ja kun hallinnosta ei enää voida rutistaa säästöjä, on ollut pakko käydä käsiksi opetukseen.

Kehityksestä voisi päätellä, että ammattikorkeakoulutusta ei pidetä panostamisen arvoisena. Vaikeina taloudellisina aikoina jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon, mutta koulutusleikkauksista puhuttaessa ammattikorkeakoulut ovat kantaneet moninkertaisen taakan yliopistoihin verrattuna.

Helppo ratkaisu olisi kääntää syyttävä sormensa pelkästään poliitikkojen suuntaan. En kiistä etteivätkö viime vuosien leikkausten kohdistukset olisi arvovalinta niiden tekijöiltä. Esitän samalla kuitenkin kysymyksen: onko myös meillä ammattikorkeakoulukentän vaikuttajilla peiliin katsomisen aika?

Ammattikorkeakoulut ovat olleet kiinteä osa koulutusjärjestelmäämme jo yli 20 vuotta, ja osoittaneet paikkansa yhteiskunnassamme. Ne tuottavat 80 % sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista: lähes jokainen meistä törmää elämänsä aikana hoitoa tarvitessaan ammattikorkeakoulutettuun. Ne tuottavat lisäksi osaavia liike-elämän, taiteen ja tekniikan taitajia pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja kasvattavat näin Suomen kilpailukykyä. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot tuottavat tutkitusti tärkeää osaamista työelämän tarpeisiin.

Miksi me tästä huolimatta käyttäydymme edelleen kuin altavastaajat emmekä uskalla räyhäkkäästi puolustaa asemaamme?

Yliopistojen rahoituksen muutaman prosentin leikkauksen jälkeen monet yliopistokentän vaikuttajat ärähtivät näyttävästi, ja media tarttui aiheeseen moneen otteeseen. Duaalimallintällä puolella olemme nielleet katkerat päätökset useamman kerran, ja ammattikorkeakoulut ovat sopeuttaneet toimintaansa kerta toisensa jälkeen. Tyytymättömyys on alkanut kuplia kunnolla vasta viime aikoina.

Meidän AMK-vaikuttajien tulee olla ulospäin yhtä dynaamisia kuin ammattikorkeakoulumme ovat. Meidän tulee tuoda ammattikorkeakoulujen osaaminen, erityispiirteet ja tälle maalle tuottama hyöty rohkeammin esille. Meidän tulee tehdä ylempiä korkeakoulututkintoja tunnetummiksi, ja jatkaa rohkeaa keskustelua ammatillisista tohtoritutkinnoista. Leikkausten kohdistuminen on osoittanut, ettemme ole onnistuneet kasvattamaan ammattikorkeakoulutuksen arvostusta suhteessa sen yhteiskunnalle tuottamiin hyötyihin.

Meidän on syytä katsoa peiliin ja arvioida kriittisesti omaa toimintaamme. Nyt jos koskaan on tekojen aika!

Emmi Paajanen,
SAMOKin hallituksen jäsen